IRC-Galleria

yllätin itseni
epäilin sinua

nyt on luottamus
täysin poissa

en voi uskoa
en mitään

kaikki tuntuu
niin tekaistulta

huomiotako

haet vain

Kaiken pohjalla,
on väärä ihminen,
elämän johdattajana.

Kaiken pohjalla,
on väärät teot,
elämän esimerkkinä.

Kaiken pohjalla,
on väärät sanat,
totuutena valheet.

Kaiken pohjalla,
on värä turvalisuus,
joka on rikottu.

Kaiken pohjalla,
on väärät kosketukset,
joka puolellani, ympärilläni.

Miksi teit tämän minulle?

Miten voi olla,
että vaikka sanot,
rakastavasi minua,
ja minä tiedän,
ja tunnen,
sen totuudeksi,
silti satutat,
yrität,
mutta silti saat minut itkemään.

Kaikki päättyy lopulta,
joka kerta,
siihen, että sinä itket,
ja minä olen syylinen,
jälleen uusi haava,
sydämeeni.

Sanasi vaurioittavat minua,
vaikka et edes koskisi,
ja minä tiedän,
kosketuksen merkityksen,
miten kaikki loppuu.

Itkusi osuu niin suoraan,
sydämeeni,
repien, raastaen,
ja minäkin melkein itken.

Puhut niin paljon,
asioista joista tiedät,
ja joista et tiedä,
ja välillä vavahdan,
kuunnellessani puhettasi,
joka on hyvää,
vaikka satuttaa.

Voiko enää tästä päästä,
voiko enää mikään auttaa,
voiko tätmä itku loppua?
Onko vain pakko luovuttaa,
jottei tuntisi tuskaa?

Paha maailma,
onkin minussa,
jokaisessa,
ei ulkona, vaan täällä,
niin lähellä