IRC-Galleria

Kun ei jaksa yrittää,
eikä toivoa enää,
ja kaikki paperille kirjoitetut sanat,
tuntuvat turhilta.

Kun ei enää jaksa,
saavat vuoret kaatua päälle,
sillä millään ei ole merkitystä,
vain ajatukset ja tunteet ovat ympärillä,
ja aika,
joka kuluttaa,
kunnes on päästettävä irti,
elämästä.

Kun ei jaksa elää,
vääristyvät kuvat,
mustiksi,
ja yhtäkkiä huomaat,
että se on totuus,
etkä voi sitä paeta,
etkä edes jaksa.

yllätin itseni
epäilin sinua

nyt on luottamus
täysin poissa

en voi uskoa
en mitään

kaikki tuntuu
niin tekaistulta

huomiotako

haet vain

Kaiken pohjalla,
on väärä ihminen,
elämän johdattajana.

Kaiken pohjalla,
on väärät teot,
elämän esimerkkinä.

Kaiken pohjalla,
on väärät sanat,
totuutena valheet.

Kaiken pohjalla,
on värä turvalisuus,
joka on rikottu.

Kaiken pohjalla,
on väärät kosketukset,
joka puolellani, ympärilläni.

Miksi teit tämän minulle?

Miten voi olla,
että vaikka sanot,
rakastavasi minua,
ja minä tiedän,
ja tunnen,
sen totuudeksi,
silti satutat,
yrität,
mutta silti saat minut itkemään.

Kaikki päättyy lopulta,
joka kerta,
siihen, että sinä itket,
ja minä olen syylinen,
jälleen uusi haava,
sydämeeni.

Sanasi vaurioittavat minua,
vaikka et edes koskisi,
ja minä tiedän,
kosketuksen merkityksen,
miten kaikki loppuu.

Itkusi osuu niin suoraan,
sydämeeni,
repien, raastaen,
ja minäkin melkein itken.

Puhut niin paljon,
asioista joista tiedät,
ja joista et tiedä,
ja välillä vavahdan,
kuunnellessani puhettasi,
joka on hyvää,
vaikka satuttaa.

Voiko enää tästä päästä,
voiko enää mikään auttaa,
voiko tätmä itku loppua?
Onko vain pakko luovuttaa,
jottei tuntisi tuskaa?

Paha maailma,
onkin minussa,
jokaisessa,
ei ulkona, vaan täällä,
niin lähellä

Päivät vierii toistensa jälkeen.
Yö seuraa aamua ja aamu iltaa.
Aurinko nousee ja laskee.
Kuu laskee ja nousee.

Keuhkot täytyy ja tyhjenee.
Sydän pumppaa verta uudelleen ja uudelleen.
Silmät räpsähtää jos eivät ole unessa.

Aivot vain pyörittää samoja ajatuksia minuutista toiseen.
Kerronko hänelle tunteistani jotka ovat olleet samanlaiset jo kaks vuotta.
Mitäs jos käy huonosti?
Masennunko uudestaan?
Tuleeko musta taas alkoholisti?
Kuka auttaa mua jaksamaan?
Jäänkö ikuisesti kuopanpohjalle joka syvenee hetki hetkeltä?

Minuutti minuutilta olen ollut pitempään sängyssä.
Minuutti minuutilta on sieltä vaikeampi nousta.
Minuutti minuutilta ajatukseni käyvät raskaimmiksi.

Kuluu tunteja, vuorokausia, kuukausia.
Pian on mennyt vuosia ja olen tässä edelleen.

Miksi pelko elämän halun menettämisestä vaikuttaa rohkeaan toimintaan?
Miksi ei vain voi oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä tulta päin..
Nyt vain makaan kylmällä pettävällä jäällä.

elä elämäsi hymyillen hymyilten läpi kyynelten <3

paska elämä :(
kädet paskana skuulaamisesta
aivot pilalla kumpa joku vaa löytäis mut maan tieltä
rikkinäisenä en halua elää tätä elämää

vittuku ahistaaa ://

värjään mun hiukset blondeiks takas

oka yö unissani
Näen sinut, tunnen sinua
Näin minä tunnen sinut, mene

Kauas yli etäisyyksien
Ja tilan välillämme
Olet tullut näyttämään, mennä

Lähellä, kaukana, missä olet
Uskon, että sydän ei mennä
Vielä kerran avaat oven
Ja sinä olet täällä sydämessäni
Ja sydämeni jatkaa loputtomiin

Rakkaus voi koskettaa meitä kerran
Ja kestää eliniän
Ja koskaan päästä irti asti olemme menneet

Rakkautta oli kun rakastin sinua
Yksi tosi kun pidän sinua
Elämässäni me aina mennä

Lähellä, kaukana, missä olet
Uskon, että sydän ei mennä
Vielä kerran avaat oven
Ja sinä olet täällä sydämessäni
Ja sydämeni jatkaa loputtomiin

Sinä olet täällä, siellä mitään pelkää
Ja tiedän, että sydämeni jatkuu
Pysymme näin ikuisesti
Olet turvassa sydämessäni
Ja sydämeni jatkaa loputtomiin

Me tätä päivää eletään
ja toisistamme kiinni pidetään
ei meidän kahden unelmaa
voi kukaan puolestamme rakentaa
ja niinkuin kuuluu tarinaan
se lopun onnellisen saa
me toisillemme vannotaan

Sut mulla on, mut sulla on
me tarvita ei mitään muuta
meitä toisitaan ei saa
mikään koskaan erottaa
mut sulla on, sut mulla on
me pienemmästä tehdään suurta
meidän ikiomaa pientä maailmaa

Me tyhjä tila täytetään
ja rakkautemme voima näytetään
kun toisiimme vain uskotaan
niin meitä kukaan ei saa horjumaan
ja niinkuin kuuluu tarinaan
se lopun onnellisen saa
me toisillemme vannotaan

Sut mulla on, mut sulla on
me tarvita ei mitään muuta
meitä toisitaan ei saa
mikään koskaan erottaa
mut sulla on, sut mulla on
me pienemmästä tehdään suurta
meidän ikiomaa pientä maailmaa

Ja niinkuin kuuluu tarinaan
se lopun onnellisen saa
me toisillemme vannotaan

Sut mulla on, mut sulla on
me tarvita ei mitään muuta
meitä toisitaan ei saa
mikään koskaan erottaa
mut sulla on, sut mulla on
me pienemmästä tehdään suurta
meidän ikiomaa pientä maailmaa

Taas katson ilta-aurinkoon
se laskee vuorien taa
sinne missä oot
kun vaihtuu päivä kuutamoon
en lepoon käydä vain saa
taas valvoo unten maa

Minulla on ikävä
luoksesi niin ikävä
kaipaus kaunista on
hiljaisuus niin loputon
minulla on ikävä
niin pitkä niin leveä
ja halki aikojen vie
sen kivinen tie

Niin vaihtuu vuosi toinenkin
mut sielu vain saalistaa
ei hetken rauhaa saa
kun koittaa kevät seitsemäs
niin tiedän sua lähemmäs
taas pääsen viimeinkin

Minulla on ikävä
luoksesi niin ikävä
kaipaus kaunista on
hiljaisuus niin loputon
minulla on ikävä
niin pitkä niin leveä
ja halki aikojen vie
sen kivinen tie