”Uskallanko seurata unelmiani ja lähteä tekemään sitä, mikä tuntuu oikealta? Vai valitsenko varman ja turvallisen koulu- ja urapolun? Olen Jevgeni Särki: ammattibloggaaja, kirjailija ja puhuja. Ja esimerkki ihmisestä, joka valitsi seurata unelmiaan. Tämä ei kuitenkaan ole se tyypillinen ”seuraa unelmiasi ja onnistut”-tarina.
20-vuotiaana en oikein tiennyt, mitä elämässä tekisi. Olin käynyt armeijan, tein pätkätöitä kuten toimistohommia, järjestyksenvalvontaa, graafikon hommia, narikkaa. Mikään ei kuitenkaan tuntunut oikealta.
Vuonna 2011 sain päähänpiston: haluan alkaa bloggaamaan ammatikseni! Aiheeksi halusin elämäntaidot, eli miten pärjätä elämässä ja ihmissuhteissa. Käsitin toki, että kuulostaa naurettavalta neuvoa muita elämässä 20-vuotiaana kaverina, mutta halusin sitä niin kovasti, että päätin yrittää. Kun ilmoitin päätöksestäni lähipiirille, vastaanotto oli aika huono. Erityisesti äitini inhosi ajatusta. Hän olisi halunnut minulle perinteisen työuran ja seuraavat pari vuotta hän lähettelikin minulle viikoittain työpaikkailmoituksia ja kehotti ”oikeisiin töihin”.
En suinkaan lopettanut työntekoa, kun lähdin seuraamaan unelmiani. Usein unelmiaan seuraavat puhuvat jälkeenpäin siitä, kuinka he onnistuivat siksi, että uskalsivat tehdä ”suuren loikan” ja ”pudottautua tyhjän päälle” eli lopettaa kaikki työt ja koulut ja keskittyä pelkästään siihen itselleen tärkeimpään juttuun. Näihin sankaritarinoihin kannattaa suhtautua varauksella. Yleensä niitä kerrotaan jälkeenpäin siksi, että saataisiin oma polku vaikuttamaan hohdokkaammalta. Oikeasti todella harva uskaltaa pudottautua täysin tyhjän päälle, ja miksi edes pitäisi?
Minä tein jatkuvasti jotain muuta bloggaamisen lisäksi. Olin kokopäivätöissä ensin vakuutusyhtiön toimistolla, sitten erään suuren sähköyhtiön toimistolla. Keksin, että minun kannattaisi opiskella myös jokin ammatti, ihan vain kaiken varalta. Päädyin siis liiketalouden tradenomiksi Haaga-Heliassa. Ajattelin, että liiketalouden osaaminen auttaa myöhemmin ihan kaikessa, mitä ikinä vain keksinkin tehdä. (Ja se on pitänyt paikkaansa!)
Työn ja koulunkäynnin ohessa keskityin kehittämään uraani bloggaajana, hioin taitojani, opettelin kirjoittamista, tutustuin pikkuhiljaa muihin alan ihmisiin jne. Kehitys oli piinaavan hidasta, mutta silti jatkuvaa. Tiesin, että jos vain jatkaisin tarpeeksi pitkään, tulosta alkaisi syntyä. Ja niin tapahtuikin: kävijämäärät blogissa kasvoivat jatkuvasti ja sain enemmän huomiota.
Koska pelkkä blogi ei tuota kunnolla rahaa, päätin laajentaa kirjoihin. Jos osaa kirjoittaa blogia, osaa kirjoittaa myös kirjoja. Vuonna 2013 julkaisin ensimmäisen kirjani, vuonna 2014 kaksi seuraavaa ja vuonna 2015 ensimmäisen yli 300-sivuisen kokopitkän kirjan. Laitoin ne myyntiin blogin kautta ja edelleen saan niistä rahaa. Ei sillä rahalla ihan elä, mutta lähelle kyllä pääsee.
2014 vuodesta aloin myös pitämään kursseja (samoista aiheista kuin blogissani) ja puhekeikkoja. Niistä saan loput rahat elämiseen. Vuosi 2016 oli ensimmäinen, jolloin elätin itseni kokonaan omalla työlläni ilman, että nostin tukia. Nämä 6 vuotta bloggaajana ovat olleet todella kivoja, mutta myös haastavia. Ei pidä ajatella, että haluamansa asiat saisi aina helposti tai nopeasti. Minulla meni siihen kuusi vuotta ja joillain vielä pidempää. On myös okei tavoitella unelmiaan kaiken muun työnteon ja koulunkäynnin ohessa. Sekä työ, että kouluttautuminen kannattaa, vaikka aina ei siltä tunnukkaan! :)"
/Suunta-ohjaaja Lotta
Tutustu Jevgenin blogiin täällä: http://elaparemmin.fi/blogi/
Uravalinta, unelma vai kummatkin?Maanantai 06.03.2017 16:35, 52 vastaajaa
Vastataksesi tähän kyselyyn ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.