Ensimmäinen lapseni meni tänään kouluun. Aamulla jännitti äitiä sekä poikaa, niin ettei aamupala maistunut ollenkaan. Meinattiin siinä touhutessa sitten myöhästyä heti ekana päivänä, mutta onneksi vielä alku innokas koululainen piti huolen ettei äiti jumittanut liikaa kotitöitä tehdessä.
Aluksi olimme isojen puolella yläpihalla, puhelinsoitto ja olimme viisampia ja osasimme mennä alapihalle missä aloittavat pienet koululaiset ahkerasti uusien asioiden oppimiset. Luokassa oppilaat saivat itse valita paikkansa. "Heh", poikani otti reunapaikan tuskin tajuamatta opettajan pöydän sijaintia (joka oli ihan pojan paikan vieressä). Sinällään hyvä vaihto-ehto, ettei ainakaan kovasti pidetä meteliä kavereiden kanssa ja tulee jtn läksyjäkin tehtyä, sitten edes joskus.
Poika jäi kouluun ja mä lähdin asioille. Tuli taas eilen todettua, että kyllä elämästä voidaan tehdä vaikeeta...
Yks vakuutusyhtiö saa mun pään täysin kiristyksiin ja hermot lopuun! Kumma juttu et mä osaan kerrankin pitää puoleni tässä taistossa. Tästä tulee vielä pitkä taisto, onhan se kestänyt vasta kuukauden josta auto on ollut korjaamolla sisäpesuissa 3,5vko.a! Et siitä vaan sisäpesuihin autoja!
Kaveri tossa kyseli et onko auto oikeasti niin huonossa kunnossa vai liioittelenko mä asioita? Noh, jokainen voi päätellä itse siitä jos kuskin ja apparin penkillä on sormenpään kokoisia lasinpaloja sekä penkkien reunat loistaa isoja lasinsiruja, penkeistä yleisesti puhumattakaan.