IRC-Galleria

Elämä muuttuu, Anna muuttaa. Imatralle.
Kyseessä on vain väliaikaisratkaisu, se tosin on Markosta kiinni, ilman Markoa en palaa Helsinkiin, vaikka haluankin palata mahdollisimman pian, koska rakastan tätä kaupunkia. Mutta rakastan miestäni enemmän.

Pelottaa kamalasti muuttaa vieraalle paikkakunnalle, en kuitenkaan niin hirveän paljon sieltä ihmisiä tunne. Toivon kovasti, että hyvä ystäväni Sanna pääsee amk:hon Imatralle, mihin on hakenutkin, paperialalle, niin sitten ei olis ainakaan yksinäistä kummallakaan. Toivon, toivon, toivon. Siis eihän mulla sinänsä tuu yksinäistä olemaan, kun asutaan Markon kans saman katon alla ja nähdään kokoajan toisiamme, mutta onhan se nyt ihan eri asia, että on naispuolisia ystäviä. Oon alkanu arvostaa naisia ystävinä tosi paljon, kun ennen mulla tuntui olevan paljon enemmän miehiä kavereina, mutta aina oli jotenkin oudon yksinäinen olo. Sit hankin tietoisesti lisää naispuolisia kavereita, ja nyt tunnen oloni paljon paremmaksi. Oon minäkin outo, "isken" tietoisesti kavereita itelleni :D Jos nyt niin voi sanoa. Ja miksei vois.

Ärsyttää, kun puran pelon aiheuttamaa pahaa oloani Markoon, kiukuttelen pikkuasioista, ja oon vaikea (siis, vielä normaalia vaikeampi), vaikka oon kyllä kertonut, miksi kiukkuan nyt ihmeen paljon, mutta kun en haluais tehdä sitä. Ihailen Markoa, kun se kestää niin hyvin minua :)
Imatra ei oo mun unelma-asuinpaikkakunta, ei ollenkaan. Oon aina sanonut, etten ikinä muuttaisi sinne. Mutta muutan vaikka takaisin Ivaloon, jos se tarkoittaa asumista saman katon alla Markon kanssa. Koska siellä on koti, missä sydänkin, ja mun sydän on Markolla.

Siksi muutan syyskuun eka päivä uuteen paikkaan, ja meen opiskelemaan, maksulliseen Joutsenon opistoon yliopistolinjalle psykologiaa ja filosofiaa, suoritan approbaturin ja cum lauden. Siltäkin kannalta tää pieni asumisjärjestely tekee hyvää mulle, voin keskittyä vain opiskeluun, eikä tarvii käydä töissä. Helsingissä kaikki on niin kallista, etten pärjäis ilman töissäkäyntiä, en vois keskittyä opiskeluun. Oon todella huomannut sen avoimessa yliopistossa, en jaksa lukea ollenkaan tenttikirjoja töiden jälkeen...

Marko, miten sä jaksatkin aina ymmärtää ja rakastaa tämmöstä yliherkkää drama queenia? :)