Surettaa :( Enää 8 päivää muuttoon, ja sitten joudun lähtemään pois täältä, ja pääsen lähtemään täältä pois, ja joudun, ja pääsen.
Mun työpaikka on maailman mielenkiintoisin psykologinen kenttä, niin paljon ihmisiä, niin paljon tarkkailtavaa, niin paljon työkavereita, joiden kanssa vaihtaa mielipiteitä ja ajatuksia, ja jopa tuntemuksia, ja niin paljon sanomattomia sanoja, jotka voi kuulla, vaikkei niitä kuulukaan.
Meidän osaston sairaanhoitajatkin oli aika harmistuneita siitä, kun lähden pois, ja mä en halua lähteä osasto 72:lta pois, koska se on mulle kuin toinen koti. Kaikista eniten tulee kuitenkin ikävä oman osaston laitoshuoltajia, ja muiden osastojen laitoshuoltajiakin.
Mutta sitäkin enemmän (enemmän kuin kaikista eniten siis) tulee ikävä maailman ihanimpia ystäviä joita mulla on Helsingissä :´( Liisaa, Kristinaa yhdellä i:llä, Kristiinaa kahdella i:llä, Marikaa, ja kaikkia muita :( Liisasta muuten tulee mun elämän ensimmäinen kämppis yhdeksi päiväksi, kun se muuttaa tänne päivää ennen kuin mä muutan pois :) Me pestään yhdessä ikkunat. Ärsyttää, kun se vasta ehti tänään tulla takaisin Helsinkiin, ja mä muutan heti pois :(
Mutta tietysti kaikista eniten on ikävä Markoa, joten menen sen luo. Ja Sanna ainakin kuuluu mun maailman ihanimpiin ystäviin, joten on taas vähän helpompi mennä Imatralle asumaan. Ristiriitaa ilmassa. Eikä kukaan ehdi puhumaan mun kanssa irkissä tai puhumaan puhelimessa, joten angstaan täällä. Kunnes menen nukkumaan, minkä teen nyt.