IRC-Galleria

Muistan sen päivän kun Paavi tuli meille keväällä -99. Oli aurinkoinen päivä ja syöttelin sitä meidän talon pihalla siellä missä omenapuut kasvaa (tai silloin kasvoi xD).
Ei se ollut mikään Eevan ja minun toivehevonen silloin.. mutta sellainen siitä tuli ajan myötä.
Paavi ei hirveästi luottanut ihmiseen, mutta se ajan myötä siitä tuli rapsutushirmu, mitä se oli elämänsä loppuun saakka :) Se näytti täysillä kuinka paljon se ihmisestä tykkää kun sitä kohdellaan oikein.

Monet itkut tuli Paavin takia itkettyä (suurimmat nyt). Milloin oli muita murheita, milloin se ei muka ollut ominaisuuksiltaan riittävä hyvä. Ne oli tietysti ohimeneviä juttuja. Ilman Paavia olisi nuo kaikki teinivuodet ollut paljon pahempaa sekoilua.

Eevan kanssa keksittiin tietysti Paaville kaikkia hauskoja lempinimiä, niinkuin villi appaloosa, koska paavi vastas hirnumalla siihen kutsuun :D Ja sitten ratsastettiin naapuriin Martin (ex-omistaja) luokse aina millon kenenkin toisen hepan kanssa. Välillä käytiin kisoissa.. ei mitään hurjaa menestystä, mutta estepuolelta kuitenkin seurakisoista voittojakin ja aluekisoista tuloksia 90cm luokista. Eeva ratsasti parhaimman saavutuksen, 2003 aluemestaruuksissa neljännen sijan, pronssi taisi jäädä pisteen vai kahden päähän.

Sitten se lähti minun mukana tammelaan, kun opiskelin siellä. En ole ikinä ollut mistään niin huolissaan ja kantanut niin paljon huolta siitä että hevosella olisi kaikki hyvin, koska kaikki oli ekaa kertaa minun vastuulla. Paavi muru oli niin helppo, se tyytyi vähään ja oli kaikkien oli sitä helppo käsitellä.
Sitten tuli rico minulle ja Paavi lähti joensuuhun eevan kanssa. Se palasi kuitenkin kotiin seuraavana keväänä ja oli siellä, paavin mielestä varmasti parhaimmassa paikassa, kuolemaansa saakka.
Uskon että paavi oli onnellinen viimeisiin päiviin saakka. Se sai aina sellaiset ihmiset ympärilleen jotka välitti siitä paljon.. eeva, minä, henna, johanna ja terhi, meidän äiti ja isä.

On paljon muistoja, pelkästään hyviä...
Nyt paavi laukkaa taivaassa.. Sillä on hyvä siellä, ei koske enää masuun. Kaveritkin on siellä.. Kille, Nipsu, tupun pieni varsa, Likkeri ja Sopu..

Antaa kyynelten virrata, antaa itkun tulla.
Antaa sydäntä pakottaa, antaa ajatusten sattua.
Kun suru on kohdannut lamaannuttanut, mykistänyt
kyynelet pesevät, itku hoitaa.
Sydän aina tuntee ja ajatukset tekevät surutyötä.
Surutyö on hyvästijättöä, ja luopumista.
Luopumista siitä mitä emme koskaan omistaneetkaan,
vaan saimme pitää määräajan lahjana.