Niin nopesti se käy itse kelleki, loppuu kesken tie ihmisen. Ei merkkejä, ei ennustuksia, vain hetkiä jotka tuntuu kestävän ikuisuuden. Sitten äänettömyyttä, pimeyttä, josta valoa ei löydä edes etsimällä. Niin kylmä kohtalo saavuttaa nuoren, samalla ku toiset elävät elämän pitkän. Jotkut eivät edes halua elää ja toisille vaan toivoisi päiviä lisää.
Kesken matka jää, kuka kestää ikävää. Ja surua, tuskaa murhetta, joka pistää. Voi ku sut voitais täällä vielä hetki pitää.
R.I.P K ja voimia niille kaikille jotka kokee edes osan surua ja huolta autossa olleiden ja heidän omaisien puolesta.