Jennin rakkauden tunnustuksen (luin sen rivien välistä) inspiroimana, joku voisi jopa sanoa pakottamana, päätin nyt taas vihdoin kirjoittaa tänne....
Mitäs mä kirjoitan...
Mä voisin kertoa vaik siitä miten mulla on stressiä ja tein eilen sellaisen stressipistetestin ja siinä tuli tulokseksi et mulla 89% mahdollisuus saada joku stressistä seuraava tauti, en sit jaksanut lukea mikä. Mut burnout iässä 22 on ihan jees. Niin ja siin kysyttiin vaan kuluneen vuoden asioista, ei koko elämän... Hassua vai huolestuttavaa?
Harjoitttelu menee ihan jees...Oon tullut tulokseen et ilman mua tääl ei pärjättäis ja maanantaina kun olin kipee mulle soitettiin neljä kertaa töistä, tulin sitten jo eilen takas kun tulin tulokseen ettei hommat skulaa ilman mua! :D
Mitäs mitäs mitäs sitte. Oon taas jalkavammainen kun sunnuntaina iloisesti molemmat polvet meni... Et silleen. Viikonloppu oli muutenkin hupaisa kaaos. Aivan kuten koko elämäni. Stins stins.
Ikävä Virroille ei hellitä ja ajatus siitä, että sinne paluuseen ei ole enää kauaa samalla helpottaa ja vaikeuttaa asioita.
Et sellaista tänne maailma kolkkaan, meen nyt jatkaan digitointia ettei tääl tuu paniikkia aikataulujen kanssa.
Ootte tärkeitä ja kaikki tietysti rakastuneita muhun.
Ellurrr