Eikös olekin hieno ja taiteellinen otsikko? Syy on se, etten keksinyt otsikkoa koska aivoni ovat karanneet korvan kautta!
Jos käyttäisin housuja tämä olisi ehdottomasti ollut verkkarit jalassa päivä. En ole saanut kotona aikaan muuta kuin itkukohtauksia. Lisäksi itkin jopa äidille ja Markukselle puhelimessa, enkä tajua oikeastaan ollenkaan mistä tämä johtui.
Onneksi töissä sentään en itkenyt asiakkaille. Tämä tosin johtui Tuijan piristävästä seurasta. Nyt oli taas hetkeen viimeinen ilta vuoro Makuunissa ja olo on sekalainen. Toisaalta on kiva suunnitella elämäänsä niin, että viiden jälkeenkin on "elämää". Toisaalta Makuuni on kuin toinen, tai kolmas tai neljäs koti mulle. Siellä on tuttuja kasvoja ja kiva hengata. Ei ainakaan oo yksin kun Markus on poissa Isänmaata miellyttämässä. Outoo... Noh Maiski kuitenkin aamulla houkuttelee mut kahville ja mä kuitenkin sorrun menemään ja oon ikuisuuden.
Inhoan itsessäni eniten sitä, siis jos pinnallisuudet jätetään, että stressaan aivan liikaa ja kehitän päässäni kaikkia kauheuksia. Lisäksi jos en keskity täysin siihen mitä teen saatan unohtaa, että tein sen. Esimerkiksi sammutinko valot ja laitoin oven lukkoon? Vaikka luultavasti tein oikein olen varma etten tehnyt ja kehitän siitä aivan kauhean dilemman. Lisäksi ystävieni mielestä on joskus hauska leikitellä tällä. Maiski tuntekoon aamusta piston itsessään kun huijas mua :P!
Ei kai mulla muuta. Olipas mulla taas asiaa.
Elmeri