IRC-Galleria

Siihen hetkeks jää, on jo
hämärää, siihen hetkeks
jää.
Pidä musta kii, pidä
lujempaa, älä päästä
milloinkaan.
Sun täytyy mennä taas,
kauas kiiruhtaa sekaan
pimeyden.
Anna vielä hetkisen sua
rakastaa...

Jää siihen hetkeks jää,
tuot valon pimeään.
Elä niinkuin tää ois hetki
viimeinen tunnit aamuyön
sinut kadottaa tyhjäks
huoneen saa kello yksin
lyö..

Voit sanat unohtaa, maata
hiljaa vaan, kaiken
unohtaa.
Pistä silmät kii, näätkö
unelmiin, kuulunko sun
aarteisiin?
Sä kohta jälleen meet,
halki maailman, kylmään
kadoten, mutta vielä
hetkisen halaa lujempaa.

Jää siihen hetkeks jää,
tuot valon pimeään.
Elä niinkuin tää ois hetki
viimeinen tunnit aamuyön
sinut kadottaa tyhjäks
huoneen saa kello yksin
lyö.. Siihen hetkeks jää,
tuota valon pimeään. Elä
niin kuin tää ois hetki
viimeinen tunnit aamuyön
sinut kädottaa, tyhjäks
huoneen kello yksin
lyö.. Siihen hetkeks jää,
tuota valon pimeään. Elä
niin kuin tää ois hetki
viimeinen tunnit aamuyön
sinut kädottaa, tyhjäks
huoneen saa kello yksin
lyö...

Jaarli Padington-Kello yksin lyö

Tää ei liity nyt elämääni mitenkään mutta tää on musta vaan niin hyvä kappale. Kehitin tähän jo pari vuotta sitten pakkomielteen. Ikävä kyllä en omista tätä biisiä ja sitä ei tunnu löytyvän mistään joten toivosin että jos joku omistaa tämän biisin niin voisi jelppiä.

Tänään antaisin paljon siitä, että saisin olla nyt muualla, saisin olla auringossa. Vaikka Turkissa, maata auringossa, unohtaa, että on muutakin elämää. Unohtaa ettei aina jaksa hymyillä. Unohtaa, että muut odottavat, että hymyilen aina vaikka sattuu.

Pyydän sinulta jotain mihin minulla ei ole lupaa. Jotain mitä et halua antaa. Ymmärrän sen ja annan sinun olla ennen kuin olet kokonaan poissa. Pyydän anteeksi, että olen ajanut meidät molemmat nurkkaan, mutta täytyy sanoa, että olisin toivonut ettei ne nurkat olisi olleet vastakkaiset vain viereiset. Pyydän anteeksi, mutta tunteilleni en mitään voi. Kun olen levännyt päästän sinut täysin menemään. Silloin hymyilen kun tavataan ja juttelen niitä näitä ja unohdan, että joskus olit tietämättäsi minulle tärkeä.

Jos oikein kuuntelee kuulee miten meidän hiljaisuudessa on se totuus ja ne tunteet. Siksi mielummin puhun.

Siihen on syynsä miksi katson elokuvia, mikään ei ole turhaa. Se on vain helpompaa. Unohtaa...

Ehkä joku päivä hymyni on taas omani, aito ja onnellinen.

Toivon vain, että joku joskus näkisi silmien surun ei hymyä.

Älä yritä ymmärtää, äläkä sääli.

Muse <3


-Hold you in my arms I just wanted to hold you in my arms-

-there´s no one like you-

-Come into my life/ I had recurring nightmares that I was loved for who I am and missed the opportunity to be a better man-


Noi kuvaa just nyt elämääni mutta moni muukin toki vaikuttaa.

Tiedätkö siitä saa cityshopparilla puolet pois?

Ahhahaha väsy. Kerron joskus enemmän :D

Eikös olekin hieno ja taiteellinen otsikko? Syy on se, etten keksinyt otsikkoa koska aivoni ovat karanneet korvan kautta!

Jos käyttäisin housuja tämä olisi ehdottomasti ollut verkkarit jalassa päivä. En ole saanut kotona aikaan muuta kuin itkukohtauksia. Lisäksi itkin jopa äidille ja Markukselle puhelimessa, enkä tajua oikeastaan ollenkaan mistä tämä johtui.

Onneksi töissä sentään en itkenyt asiakkaille. Tämä tosin johtui Tuijan piristävästä seurasta. Nyt oli taas hetkeen viimeinen ilta vuoro Makuunissa ja olo on sekalainen. Toisaalta on kiva suunnitella elämäänsä niin, että viiden jälkeenkin on "elämää". Toisaalta Makuuni on kuin toinen, tai kolmas tai neljäs koti mulle. Siellä on tuttuja kasvoja ja kiva hengata. Ei ainakaan oo yksin kun Markus on poissa Isänmaata miellyttämässä. Outoo... Noh Maiski kuitenkin aamulla houkuttelee mut kahville ja mä kuitenkin sorrun menemään ja oon ikuisuuden.

Inhoan itsessäni eniten sitä, siis jos pinnallisuudet jätetään, että stressaan aivan liikaa ja kehitän päässäni kaikkia kauheuksia. Lisäksi jos en keskity täysin siihen mitä teen saatan unohtaa, että tein sen. Esimerkiksi sammutinko valot ja laitoin oven lukkoon? Vaikka luultavasti tein oikein olen varma etten tehnyt ja kehitän siitä aivan kauhean dilemman. Lisäksi ystävieni mielestä on joskus hauska leikitellä tällä. Maiski tuntekoon aamusta piston itsessään kun huijas mua :P!

Ei kai mulla muuta. Olipas mulla taas asiaa.

Elmeri

Mistä tietää, että päivä on paska. Noh....

Menet ostamaan hiusten suoristinta alennuksesta ja ne on loppu, joudut tilaamaan ne. Saat tietää viime hetkellä, että Hämeenkatu suljetaan jonkun ihme pippalon vuoksi ja menet paniikiin siitä syystä, että sinulla on vielä hommia hoidettavana ja pakko keritä töihin. Onneksi kerkeät hoitaa hommat ja pääset bussilla työpaikalle.

Sekä sinä, että työkaverisi olette vatsataudissa ja vessoja on vain yksi. Lisäksi asiakkaita täytyy jonkun palvella. Noh onneksi vieressä on apteekki ja saat helpotusta. Tosin hassu olo ei lopu ollenkaan.

Tilitystä tehdessäsi huomaat, että kolikkoja on aivan vi**sti ja kolikkotilitys lomakkeita ei ole. Shit. Puljun mentyä kiinni haet automaatista omalta tilitäsi rahaa jonka vaihdat palattuasi niihin hemmetin kolikkoihin, että tiltys toimisi. Tilität rahat, teet tilityskuitin kahdelta kuitilta joka siis tarkoittaa, että väsyneenä pitää löytää molemmista kuiteista samat kohdat ja laskea ne yhteen. Kassaero on -14.55, vaikka ajattelet tehneesi kaiken oikein, sinua vituttaa. Kun olet viimmein saanut tilityksen tehtyä huomaat, että pöydällä on parin sadan euron edestä pikkuhiluja jotka pitää pussittaa tietyn summaisiin pusseihin. Väsyneenä ja vit**untuneena alat pussittaa niitä. Töiden piti loppu 23.30 ja kello on 23.57 kun viimein poistut.
Kun pääset kotiin, et muista laitoitko oven lukkoon, hälyt päälle ynnä muuta. Olet vit**untunut ja väsynyt. Toivot vaan, että stressaat omiasi ja olet tehnyt kaikki oikein.

Eikä kotona ole ketään joka kuuntelisi ja lohduttaisi.

Onneksi on Ben&Jerry jäätelö ja oma sänky.

Inhoan hiljaisuutta. Eniten inhoan sitä kun tulen hiljaiseen kotiin. En voi sietää hiljaisuutta hetkeäkään, jokin "taustahäly" pitää olla. Muuten sekoan. Oli se sitten jokin kone, tv, musiikki tai toinen ihminen. Ahdistun jos on hiljaistaa, paitsi silloin kun menen nukkumaan. Äskein tullin töistä ja kotona oli hiljaista ja ahdistuin tosi pahasti. Musa on nyt päällä, mutta olen edelleen ahdistunut. Toivottavasti helpottaa kohta.

As I Moved On- Blue Foundation
Blue Monday- New Order

Olen sitä mieltä, että aikuisuus lasketaan etukorteilla. Ja siksi olenkin haalinut niitä aivan mielipuolisesti .Rakkaani ja ystäväni ovat eri mieltä. Syy miksi mielestäni on se, että aikuisuustesteissä saa aina enemmän pisteitä jos omistaa eri kauppaketjujen kortteja. Ilmeisesti näin ei ole. (p.s kaikki jotka uskovat et puhuin tosissani, ootte dillejä, aikuisuus on aivan jotain muuta.)

Vaikka tänään ei ollut töitä olin sielä silti aivan liian monta tuntia. Mikä elämä? No ainaskin musta oli hyötyä.
Nyt vois ruveta katsoon leffoja. Mikä elämä x2?

Tylsää kun Markus ei tuu lomille, yksinäistä on, siksi leffoja katon kun kotona illat oon.

Blussakortteja elämääsi
-tyttö jolla on aivan liikaa lempinimiä

hiuksiini, että peilaan itseäni kaikilta pinnoilta ja ihailen ääneen. Olen narsismin ekassa vaiheessa, vaikka muuten en suuri itseni fani olekkaan. Ihana tukka, ihana parturin täti kun teki tään, ihana uusi mekko ja ihana päivä.

Paitsi. Olen huolissani rakkaastani ja on ikävä.


Minä vaan

Uus tukka, I love it, I love it!!! Laitan varmaan kuvasia tänne jossain vaiheessa... :)

Öö...öö...ei kai mulla mitään muuta. Paitsi, että liika kahvi ei tee hyvää ystävät hyvät. Suklaakahvi on nannaa. Elohiiri silmässä, missä kissa?!

Meen nyt sekoileen ja kiusaan mudee.

Lullero