On päässäni piinava
keinunta tää,
se järkeni kauaksi vie.
Ja aurinko taivaalla niin ahdistaa,
on hikinen päiväni tää.
Haamun, näen edessäin liitelevän,
haamun, näen valkoisen kuultelevan.
Haamuun, katse juopunut siirtyy,
haamun valkoiseen hahmoon,
mink edessäin nään.
On darra ja oksennus nyt myllertäin
taas vatsaani kouristelee,
ja päästäni kauaksi pimentoon päin
se järkeeni kuljettelee.
Haamun, näen edessäin liitelevän,
haamun, näen valkoisen kuultelevan.
Haamuun, katse juopunut siirtyy,
haamun valkoiseen hahmoon,
mink edessäin nään.
Kun illalla pulloni rikkoutuu,
se nesteensä viemäriin luo.
Kun hämärään hukkuupi muistini tuo,
niin edestäin kuuluvi tuo:
Haamun, ääni kaukainen kutsuva niin,
haamun, ääni maahan ja taivaisiin.
Kanssaan sieluin valvoo ja lentää,
haamun tuskan ja kaipuun
se tuntea saa.