jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
vuoteeseeni kuvitellut
sulle kadulla puhunut
hiljaisuutena öissä
ääriviivoissa pihakoivun
ilman sua oon kuin vöissä
ilman sua lakastun
saanhan susta kiinni pitää
vaikken sua oikeesti enää nää ...
olet jokaikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut
ei sua minusta voi erottaa
jäät osaksi mieleni maisemaa ...
kiitos
kun olit totta hetken
nyt mun täytyy tästä jatkaa?
vierelläni teet loppuretken
vaikka se ois kuvitelmaa
olet jokaikinen yön ääni
osa lempeää valon kajoa
kesäsateena saavut elämääni
en kuivuuteen hajoa
olet valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan