Vaikka maailman väkiluku on kasvanut miljardeihin,ja ja meillä on jo tuhansia
uskontoja,kieliä,elämänkatsomuksia ja kulttuureita,ihmisiä on kuitenkin olemassa vain
kahdenlaisia.On niitä,joiden mielestä maailma on menossa kohti vääjämätöntä tuhoaan,ja
niitä,jotka uskovat,että paras on vasta edessä.Ei tarvitse olla mikään nero huomatakseen,että
elämme vaarallista ja epävakaata aikaa.Riittää,kun avaa telvision,lukee lehtiä,tai katsoo vain
ikkunasta ulos. Ei kovin hyvältä aina näytä.ennen parhaat ystävät ja liittolaiset ovat yhtäkkiä
toistensa kurkussa kiinni.Mutta silti,mikään ei ole mitään verrattuna sydänsuruihin vaikka
toistamiseen saa kuulla,että meri on täynnä kaloja.Tosiasia on,että suurin osa ihmisistä
viettää ison osan elämästäänfyysisesti ja tunnetasolla aivan yksin.sillä hetkellä,ku tuntuu että
elämä liukuu ohitsesi et varmaan mieti kuinka paljon ehdit tienata rahaa,kuinka hienon auton
omistat,tai minne menisit etälänmatkalle.Sillä hetkellä tärkeimmiltä asioilta tuntuvat ne
kerrat,kun sait halata toista ihmistä,kun katsoit tähtitaivasta,teit enkeleitä vastasataneeseen
lumeen,kun nappasit kielellesi kesäsateen ensipisarat ja kun tärkeä ihminen kuiskasi
korvaasi"Minä rakastan sinua".Älä tuhlaa nykyhetkeä murehtimalla tulevaa,se kyllä tulee
ajallaan.Sillä välin kannattaa seurata sydäntään vaikka maailman ääriin.Muista,että jokainen
päivä on arvokas lahja.Jos osaat nauttia siitä sellaisenaan ja ottaa siitä kaiken irti,niin usko tai
älä,sinulle on varattu toinen yhtä ainutlaatuinen lahja. Huominen..