Kun Ollista tuli kulkija, niin alkoi Ollin kurjuus. Hattu vinossa hän hurautti pyörällään Helsingin asemalle. Junat olivat kuitenkin muuttuneet, ja aina kunnollinen tullimies pyysi nyt nurkuen passia. Toinen vihreänuttuinen taas halusi nähdä tiketit ja passit nähtyään Allun pissalla. Asia kuitenkin unohdettiin, kun Allu esitteli piirteitään. Tämä piristi Alluakin. Olli ei jäänyt kuuntelemaan tullimiesten kurinoita. Junailija otti kuparipillin huuliensa väliin ja puhalsi kuumaan pilliin, pyörät huusivat ja niin sitä mentiin kohti Sorvan kylää.
Juna oli muovia täynnä ja junassa kävi kova mutina. Kuiskaaja Rajala kertoi Vierumäen juttuja. Jutuissaan hän viittasi tuttuihin. Kullervo Pelli Katjalasta, tuo paljas uneksija hoippuroitsi nenänpää musteessa ja parta vellissä käytävällä. Hän valitti: "Tuli vilu keskel' kattuu ja ai, kuinka niskaakin pakottaa." Etukulmassa Alli kuherteli Virtasen Patun kanssa. Moisen katselu alkoi hävettää Lintaa ja hän pyysi tuskaista pappia pistämään rilluttelulle lopun, jotta turvattomien karkulaistyttöjen ei tarvitsisi katsella. Hekottava pappi kuitenkin vain haaveili saavansa pihviä kappelista kappelin pimuilta. Linta herjasi pappia.
Vanhat piiat entinen Sylvi, Sirpa ja Kylli, sekä sokea Manta pelasivat korttia. Pelissä raha liikkui ja kaikki yrittivät tottua vilppiin. Korttihuijari pisti rahaa likoon, että Pekka saisi linnun. Sirpa sai kysyä, myikö Pekka lippua miehille, joilla oli liikaa rahaa. Pekka, jolla oli tatuoitu arpa kynnessä, vain käski Sirpaa seisomaan kylmässä. Lilli halusi seisoa kuumassa Sirpan kanssa. Muut matkustajat pelasivat panttihippaa. Lopulta Manta alkoi soittaa kuivaa, mutta nasevaa laulua. Soitto kolahti nopeasti, vaikka pelkäsi piano-hullu Katri melua, kuten hän itse vakavana selitti. "Mantaako lellit?", kysyi Kylli harvakseltaan.
Junan päästessä Närvän kylän ohi matkalaiset näkivät ketun juosta vitkuttamassa naksuttavan puimakoneen perässä Kettulan vilpoisilla vainioilla.
Matka luiskahti pian ja kohta oltiinkin jo Sorvan kylässä. Olli lähti taas huristelemaan pyörällään uimaseuran narut mukanaan. Tiellä oli tosi kurvia. Erään huolettoman suoran päässä oli hillitön kurvi ja poliisien lukeva tutka. Olli ajoi kuivan rukkinsa kivelle ja kynsi turvallaan maata. Olli selitti vian olleen muka vilkussa. "Miksi lähdinkään pyörällä hulluilemaan, olisinpa mennyt hullun piilillä" kuikutteli Olli jatkaessaan matkaansa vinkkari rutussa.
Poliisit jatkoivat Rellunsa piinaamista ja lähtivät Rukalle tankkaamaan. Poliisit tankkasivat ruhollaan, samalla heistä oli kivaa katsella ruskaa pakkasella; eihän poliisin toki tarvitse ruskaa pakoilla.
Koska Ollin hattukin oli mennyt vialle, ei auttanut muu kuin poiketa Willmannin hattukauppaan vilkaisemaan uutta hattua. Vilvoitettu hattu sopii minulle paremmin kuin vilttihattu, tuumi Olli. Vaikka hatussa oli vikoja ja paljas niska näkyi, Olli painui Ravintola Latunviiriin uudessa viirullisessa hatussaan.
Kunnanhallitus istui siellä jo pistämässä rahaa likoon vaikka kassa olikin pikkuinen ja palkat niskassa. Pitihän hallituskulujakin olla. "Tuus pöytään, meill' on viralliset kutut", hotkivat pomot huusivat Ollille. Olli tutki ruokalistaa: