Itsekkyys ei ole sitä kun elää niin kuin haluaa, se on sitä kun pyytää muita elämään niin kuin haluaa. - Oscar Wilde
Itsekkäät ihmiset ovat mielestäni paskiaisia. Itsekkäät ihmiset ovat juuri niitä kusipäitä, jotka ovat aina valmiita työntämään toiset edestään vain päästäkseen rauhassa edistämään omaa parastaan ja hyvää oloaan. Olenko minä siis paskiainen? kusipää? Vaikka pystynkin myöntämään, kuten varmasti lähes jokainen ihminen maan päällä, että välillä olen enemmän tahi vähemmän narsistinen luonne, mutta tästä huolimatta lokeroin silti itseni hyväntahtoiseksi ihmiseksi. En oikeasti halua satuttaa ketään, vaikka miten häntä vihaisinkin. Itseäni vielä vähemmän, josta ilmeisesti se itsekkyys kumpuaa. Vaikka miten yritän, onnistun siis olemaan itsekäs ja välinpitämätön. En tiedä johtuuko se suuresta itsesuojeluvaistostani ja koska alintajunnassani tiedän, että useimmiten hyväntahtoinen ihminen on helpommin hyväksikäytettävissä enkä löydä rohkeutta pysähtyä miettimään, mitä itse oikeasti haluan. Vai siitä, että tiedän, että jos käännän toisen poskeni, todellisuudessa vastassani on aina joku, joka nostaa sen toisen käden. Olen siis "ojasta-allikkoon"-tilanteessa. Toisaalta olen tässä höpötellyt pelkkää paskaa. Nyt on vaan sellainen olo, et piti hieman mennä itseeni ja miettiä millainen olen. Enkä ole yhtään entistä viisaampi tässä asiassa. Saa auttaa jos löytyy ajatuksia? Olenko ihan täysin kusipää? enkö osaa ikinä aatella mitään muuta kuin omaa napaani? enkö osaa kuin satuttaa? aaargh.