Ajattelin vähän purkaa tätä omituista rakennetta omiin kokemuksiin perustuvan profiloinnin pohjalla.
Pääasiassa koska isona mä olen Freud.
Mauri Syrjälä:
-Arjen sankari ja lähes ainoa syy miksi voin kehua olevani bändissä. Nähkääs alussa olin paska (oon nytki mut alussa olin enemmän paska ku se mikä tulee ihmisestä ulos) ja Mauri piti päänsä ku muut halus musta eroon.
-Miellyttävä ihminen, sosiaalisella tasolla luottamusta herättävä. Oon huomannu et reeneis ku oon epävarma tai muuten nii katon kesken biisien Mauriin "miltä kuulostaa"-ilmeellä ja pelkkä pään nyökkäys on kuin kehu.
-Selkeesti pomomiehiä, muun muassa kun kriisi iski ja kaikki oli perseestä ja naiset mantelimassasta nii tuli ymmärrystä.
-Muusikkona: joo en kykene sanoin kuvaamaan. Kaikki tietää jo :D
STAY TUNED FOR OUR NEXT EPISODE