IRC-Galleria

Vaan yks elämä, ei enempää kenelkään, yks menneisyys, sen avul me eletään,
yks loppu edes, sitä me pelätään, kaikil vaan yks sauma, maailma selättää.
Yks on hyvä luku, se kattaa kaiken, paras onnenluku, mut mul vaan lainas.
Mä en haluu liikaa, vaan yhen kaikkee, myös kipeen arven muistuttaan paineest.
Yks perhe, punanen tupa ja koira, yks terve tyttö, yks vahva poika.
Itelleni en enempää ees saada koita, mut mun puolest tytöt voi olla prinsessoita,
jos ne vaan haluu, ja pojatki voi olla mitä vaan, mä näytän vaan alun.
Yks kaikkee kattaa kaiken, mitä haluun. Koitan elää nyt, ettei aika käsist valu.

kertosäe:
Yks, kaikkee ainoastaan yks, Aurinko tähdenlentoi vastaan, yks.
Oon sillon kaikki, ja sit taas, jos yks on liian vähän, ni odotat liikaa.
Yks ystävä ennen tuhattaa tuttuu, koska yksin en jäis ikinä paitsi pakosta.
Yks elämä, ja sit nähään, yks ei oo liian vähän, sulle riittää.
Yks, kaikkee ainoastaan yks, Aurinko tähdenlentoi vastaan, yks.
Oon sillon kaikki, ja sit taas, jos yks on liian vähän, ni odotat liikaa.
Yks ystävä ennen tuhattaa tuttuu, koska yksin en jäis ikinä paitsi pakosta.
Yks elämä, mut se on niin vaan, yks voi olla joskus jopa liikaa.

Mul on kaks siskoo, vois olla ykski, en piitannu tarpeeks, ku nuorempi yski.
Käskin olla hiljaa, "Mä en saa levätyksi", seuraavan aamun se ajettiin HYKsiin.
Sillon ainoon kerran katoin taivast kohti, pidin käsii ristis, en kerinny pohtii,
"Onks siit hyötyy?", ääni sisällä pakotti, puhuin itekseni matkan koulust kotiin.
Sit olin vaan hiljaa, kerranki vaan ihan hiljaa, olin eri minä pienen, pienen hetken,
nii ja se koskee kaikkii, myös Nemo suri Miljaa.

Mut elämä jatkuu, kunnes ei sit enää. Huomen jäädään himaan, tänään pitää mennä.
Mä kuolen nuoren, lapsenlapsii en nää, tunnen sen mun luissa, mut en enää pelkää.
Oon saanu yhen, oon saanu monii, yhes onnellisii, yksin onnettomii,
ollaan niin kovin tasapainottomii, mut sit yhtä maan kans, se on paluu kotiin takasi.
Jos sulle riittää

kertosäe

Mä haluun voida sanoo, et mä oon eläny, tehny kerran kaiken, mitä oon pelänny, nyt mä elän, joka hetki on elämys.
Mitä haluun kokee, koitan elää nyt. Sukellan elämään peräevä eel, oon sanonu ennenkin, ja teen niin edelleen.
Mä haluun aina välil lentää selälleen, jos välil ees saa elämä haarat levälleen.
Mä tajuun hyvin sen, et ilman eväit en oo joutunu kulkeen, vaan ovet selälleen on mua varten avattu.
Jaos suoraan käteen mä oon saanu värisuoran, mut se mitä sil teen, on vaan kii musta itestä, eikä muista.
Mä luistan muist jutuista, mut en seikkailuista, teistä muista en tiedä, tai en vaan muista,
mut muista, et sä et voi saada kaikkii omenoit kaikista puista.
Jos sulle riittää

kertosäe