Hän, sai mut uskomaan, hän,
sai mut toivomaan, hän,
ja vielä enemmän.
Hän, sai mut nauramaan, hän,
sai mut laulamaan, hän,
antoi mulle sävelmän.
Hän, hyvä haltiatar, hän,
yön kuningatar, hän,
on enää nimi iskelmän.
Hän, kun kesä syksyyn vaihtuu ja lehtien nään lentävän
Tunnen saman ikävän,
kun poissa on hän.
Hän, sai mut nauramaan, hän,
sai mut laulamaan, hän,
antoi mulle sävelmän
Hän, taas kitarani viritän
Ja kuulen tutun helinän,
kuin luonani ois hän.