Lähde, jonkun toisen matkaan.
Soita mulle yöllä, vuoden päästä taas.
Voit olla varma, hetkeekään en mieti, ehdoitta mä saavun sua noutamaan.
Sinä oot se päätös jonka pyörrän, takki jonka käännän, vaikka pelottaa.
Sinä oot, se mihin loppuu kohtuus, mistä alkaa hulluus, järjetön rakkaus.
Miksi se uskoo, miksi se toivoo, miksi se kärsii, mutta kestää.
Miksi se vain riuhtoo, miks ei se irtoo, miksi se kärsii, mutta kestää.
Miks ei sitä hengiltä saa?
Loukkaa, tuhat kertaa vielä.
Väität ettet tiedä, miestä huonompaa.
Voit olla varma, anteeksi saat aina.
Ei kai ole sulla, sen helpompaa.
Minä oon, se päätös jonka pyörrät, takki jonka käännät, kun me suudellaan.
Sinä oot, se mihin loppuu kohtuus, mistä alkaa hulluus, järjetön rakkaus.
Miksi se uskoo, miksi se toivoo, miksi se kärsii, mutta kestää.
Miksi se vain riuhtoo, miks ei se irtoo, miks se kärsii, mutta kestää.
Järjetön rakkaus, pelottavan vahva, kuristava voima, sano miksi se kaiken yhä uskoo.
Miksi se toivoo, miksi se kestää.
Miks ei sitä hengiltä saa?
Lähdet uudelleen, sinä tiedät kuinka kaipuu kiskaisee.
Suru ketjustaan, rakkaus riutaisee,
sut takaisin aina, aina.
Miksi se uskoo, miksi se toivoo, miksi se kärsii, mutta kestää.
Miksi se vain riuhtoo, miks ei se irtoo, miks se kärsii, mutta kestää.
Järjetön rakkaus, pelottavan vahva, kuristava voima, sano miksi se kaiken yhä uskoo.
Miksi se toivoo, miksi se kestää.
Miks ei sitä hengiltä saa?