mikään ollut hetkeä tärkeämpää? Minä muistan myös sateenkaaren, pellon yllä luona kivipaaden, soutuveneen uponneena kaislikossa ja niityn joka usvaan häviää.
Sinä olit se poika jolla oli nokiset kädet täynnä mansikoita,
eväskorissa kissanpentuja, matkalla kanssasi omenavarkaisiin.
Minä olin se tyttö, jolla oli kukkaleninki ja aarrekartta,
huppari ja kourallinen simpukoita ja salaisuuksia päästä varpaisiin.
Mihin salaisuudet kuuluvat nyt?
Minkä aarteen olet löytänyt?
Vieläkö oot se, jos kipinä saa sijan syttyä ja tulena palaa?
Luvattu on paljon, rikottu enemmän, vierelläsi valvon ja kauniina sut nään.