Siivoon laatikoita ja löysin Jonnan ja Kristan kirjottaman runon: "Tajjamme."
"Olet suloinen kuin auringonkukka ja pehmeä kuin villasukka.
Olet ryppyinen kuin vanha muori ja ruskea kuin perunankuori.
Loistat kirkkaammin kuin tuhat lamppua, mutta hiuksesi ovat kuin hamppua,
vaikka Markkanen antaa sinulle pamppua.
Tuhiset kuin pyöränpumppu, silti olet täysin lumppu.
Olet jotain niin uskomatonta, mutta haiset kuin lehmän sonta.
Sinulla on tosi limainen vagina, niin kuin äitisi elämäntarina.
Sulle tässä runoa rustaan, niinkuin aina yhdessä me kustaan.
Olet kuin raikas syystuuli, mutta kasvoiltasi olet kuin muuli.
Aina illoin sä palelet, kun häpykarvojasi ajelet.
Olet muodoltasi kaareva, mutta nenäsi on aivan kaamea.
Sä aina iltaisin pimppaasi hivelet ja sinne Mobilatia sivelet.
Olet silti meille tärkeä. Voi ei, tässä runossa ei ole mitään järkeä!"