IRC-Galleria

Halleluja, pääsin elävänä kotiin.
Olin tosin loppumetreillä Kitulantietä jo ihan varma, että iskä ajaa meijät johonki kuuseen, ku vauhti oli turhan kova.

Kämppämme oli hirveä. Ulkoapäin se näytti tosi sievältä ja kivalta, joten porhalsin heti ekana sisään. Ensireaktioni oli hysteria. Siis yksi pikkunen huone, johon oli ahdettu keittiökaappeja, hella, mikro, pieni pöytä, telkkari ja sohva. Seinällä oli joku poronraato. Oli siellä kuitenkin yläkerta, missä oli tarkotus nukkua. Menin siis tsekkaamaan sen. Se oli joku siivouskomeron kokoinen loukko, mihin oli ahdettu parisänky ja kaksi patjaa. Siinä vaiheessa mä huusin. En todellakaan nukkuisi viikkoa samassa kopissa Pupen, äiskän ja iskän kanssa.
Laitettiin mulle sitten peti kivikovalle sohvalle, jossa en mahtunut makaamaan suorassa. Niskani ovat vieläkin ihan jumissa.

Jo kotoa lähtiessä viimeviikolla olin ihan varma että unohdan jotain. Ja öö. Niin sitten unohdinkin. Nimittäin talvitakin. Ei mulla ollut mitään mielikuvaa, että Lapissa voisi olla vielä -15 astetta pakkasta. o/ hengasin siis koko viikon äiskän tuulipuvuntakissa. Näytin turvonneelta siiseliltä.

Sillä viikolla harrastin enemmän liikuntaa kuin yleensä vuodessa. Joka päivä kävin lenkkeilemässä. Keskiviikkona äiskä pakotti mut hiihtämään kanssaan. Jalat ihan rakkuloilla, vaikka käytin iskän monoja. Turbokoipi moi.
Torstaina kävin laskettelemassa. Uusi hissilippusysteemi tuotti ongelmia, kun laite reagoi turhan herkästi siihen lippuun. Jäin jumiin siihen vitun kapineeseen ja hissipoika nauroi mulle. Kiitti.

Mikäs siin. Salla ei hakenutkaan mun kaupunkiviidakkofarkkuja Postista, vaikka luulin niin. En siis maanantaina pääsekään pukeutumaan uusiin housuihin. Mutta hiuksiin laitan uutta väriä kyllä huomenna. Ja tänään.