Eka kaupunkileiripäivä takana, huomenna toinen. Ihan törkeen kivaa, imee vaan aikalailla mehut kun joutuu olemaan ybersosiaalinen ja tehä kokoajan jotain. Mut mun (meiän) ryhmä on kyllä paras. Yks jäbä tosin roikkuu mussa kokoajan tai tarttuu yhtäkkiä jostain housunlahkeesta kiinni kun sitä osaa vähiten odottaa.. varsin mukavaa.
Ainut vallan kauhea pentu onneksi tuli kipeäksi eikä varmaan tule huomenna. Toivon. Sen ego on jopa isompi ku mun. Sillä on kyllä harmi vain, pikkuveli. Vielä asteen isoegoisempi. Se kehuu kokoajan kaikilla saavutuksillaan ja tuntuu että sen elämässä on tapahtunut kaikkea ("Joo mun isä sahas moottorisahal jalkansa irti. :)") ja sille nousi kusi päähän harvinaisen helposti, kun se voitti toisen pojan Singstarsissa..
Huomen Olympialaiset. Ja pääsen taas esittämään kusevaa koiraa. Tää alkaa olla jo tuttu juttu. Jajajaja.. kasvomaalauksia. Ja ne sydämet mitä tehään riparilki. Hih.