IRC-Galleria

Istun huoneessa, missä en voi katsoa mihinkään suuntaan näkemättä valtavaa taivaalla möllöttävää varvasvälieni väristä kuutamoa. Lasioviset kaapit on aseteltu taktisesti juuri oikein. En ole pitkiin aikoihin pystynyt nukkumaan täydenkuun aikaan. Pyörin vuoteessani kuin mankeli, mutta lakanani eivät kaikista ponnisteluistani huolimatta silene. Päin vastoin. Eräässä lukemassani artikkelissa pohdiskeltiin, että univaikeudet tänä kyseisenä hetkenä voisivat johtua ihmisen perimästä. Kuutamolla saalistaminen oli helpompaa, sillä riistaeläimet oli valosta johtuen mahdollista nähdä. Tahi sitten petoeläimet liikkuivat kyseisestä syystä aktiivisemmin, ja ihmisen oli pysyttävä valppaana. Oli niin tai näin, noin kuuden tunnin kuluttua Niina-Marie Langer päättää nukkuneensa tarpeeksi, ja havahduttaa minutkin kristallin kirkkaalla äänellään. Silmäpussejani perässäni laahaten möngerrän yläkertaan kolostani, ja vietän jälleen yhden aurinkoisen päivän sisätiloissa. Melanooma on ihan oikeasti paha juttu.

Aurinkoista yötä kaiklle.