IRC-Galleria

Moottorikelkalla golfkentälle.

Astraalimörkö sadevesiviemärissä.

Istun huoneessa, missä en voi katsoa mihinkään suuntaan näkemättä valtavaa taivaalla möllöttävää varvasvälieni väristä kuutamoa. Lasioviset kaapit on aseteltu taktisesti juuri oikein. En ole pitkiin aikoihin pystynyt nukkumaan täydenkuun aikaan. Pyörin vuoteessani kuin mankeli, mutta lakanani eivät kaikista ponnisteluistani huolimatta silene. Päin vastoin. Eräässä lukemassani artikkelissa pohdiskeltiin, että univaikeudet tänä kyseisenä hetkenä voisivat johtua ihmisen perimästä. Kuutamolla saalistaminen oli helpompaa, sillä riistaeläimet oli valosta johtuen mahdollista nähdä. Tahi sitten petoeläimet liikkuivat kyseisestä syystä aktiivisemmin, ja ihmisen oli pysyttävä valppaana. Oli niin tai näin, noin kuuden tunnin kuluttua Niina-Marie Langer päättää nukkuneensa tarpeeksi, ja havahduttaa minutkin kristallin kirkkaalla äänellään. Silmäpussejani perässäni laahaten möngerrän yläkertaan kolostani, ja vietän jälleen yhden aurinkoisen päivän sisätiloissa. Melanooma on ihan oikeasti paha juttu.

Aurinkoista yötä kaiklle.

Sienikirjakerho.

Viinilasisilmätulehdus.

Arpikudosnestehukka.

Hammaslääkärileikki.

Parivuodesohvaperuna.

Kiukkusuonenveto.

Löysin tänään taas yhden punkin. Tällä kertaa se pirulainen ei ollut vielä ehtinyt iskemään kiemurtelevaa imukärsäänsä varvasvälini suomujen lävitse, mutta kaikesta huolimatta kokemus oli minulle traumaattinen. Ajatus loisista, kaikennäköisistä verta imevistä, kiemurtelevista otuksista vainoaa minua öisin. Myös eräs pikkupoika vainoaa minua puisen nuijansa kanssa, mutta ei puhuta nyt siitä.

Loisista on hyvä jatkaa joko politiikkaan tai uskontoon. Koska koitan ottaa mahdollisimman paljon etäisyyttä vastuullisen ( :´-D ) toimiintaan, puhun uskonnosta. Punkista tulee mieleen eräs pappi jonka kerran tapasin. Hänellä oli tapana iskeä pitkät hampaansa pikkulapsiin, ja imeä kaikki onnelisuus ja ilo noista vaaleanpunaisen ja keltaisen eri sävyihin sijoittuvista palleroista pois. Jäljelle jäänyt apea lihamöhkäle olikin sitten oivallista laidunmaata papin omille näkemyksille. Fundamentalismi aiheuttaa muuten syöpää.

Eräs tuttuni täytti tässä hiljattain vuosia. Hän otti asian vastaan tyynen rauhallisesti, toisin kun eräs toinen tuntemani henkilö jota masentaa ajatus kuoleman vääjäämättömästä lähestymisestä. Olen mielenkiinnolla seurannut miten eri ihmiset suhtautuvat kasvavaan ikäänsä. Itse vilkaisen vuosittan taaksepäin, huokaisen helpotuksesta ja totean (kenties hiukan hämmentyneenä) olevani vielä hengissä.

Hyvää rommia muuten, ostan toistekin.