Voi kunpa en olisi ainoa joka näitä asioita ajattelee,
silloin en pelkästään olisi omassa maailmassani jatkuvasti,
vaan minulla olisi sinut siellä kanssani.
Voi kunpa ymmärtäisit tunteitani,
etkä pelkästään sanojani.
Aistisit mielialani,
ennustaisit tekoni.
Tahdon luoksesi päivä toisensa jälkeen,
odotan, odotan ja odotan.
Yritän tulkita sanojesi todellista merkitystä,
vaikka loppuen lopuksi istun pimeässä miettimässä tekojeni seurauksia.
Kunpa en olisi ainoa joka tulevaisuutta murehtii,
vaan olisit kanssani samalla kannalla,
tai edes jakaisit mielipiteesi kanssani.
Toisinaan olemme kaksi sielua samassa kehossa,
ja toisinaan ei edes puheväleissä.
Missä kulkee kärsivällisyyteni raja,
kun sitä koetellaan äärimmillään?
Silti kaiken kärsimättömyyteni ohella jaksan anteeksi antaa,
odotella yhteistä onnea tulevaa,
uskoa rakkauteen kestävään,
ja kuvitella kosketuksesi kasvoillani.
Kaiken jälkeen tiedät kuitenkin että rakastan sinua maailman loppuun asti.