Anna anteeksi kylmyyteni ja julmuuteni..
Anna anteeksi epätietoisuuteni.
Eletty ja koettu elämä on musta tällasen tehny..
Arvet säilyy ja kipeät muistot ei unohdu, ne luo kuoren, jota ei pysty murtamaan.
Ei vaikka kuinka sitä itsekin tahtoisin, että sinä siihen pystyisit.
Tai ehkä mä vaan pelkään, enkä olekaan niin vahva kuin annan ymmärtää.
Ehkä huijaan itseänikin, vedän jotain vitun roolia vain..? Niinkö?
En tiedä. En tiedä enää yhtään mistään mtn..
Sen tiedän, että välitän.