Olin sulle antanut kaikkeni, sulta saanut kun pahan mielen.
En sitä koskaan ois uskonu sun mulle noin tekevän,
sattuu, koskee ei tee hyvää..
En itselleni koskaan ateeksi anna,
luulin sun ymmärtävän syyn,
miks meen, et kumminkaan ymmärtänyt.
Jätit minut yksin kulkemaan,
kivuista huolimatta.
Tiiät varmasti etten tän näin ois halunnu päätyvät.
Aattelin että se oisit sinä ollu jolle sormuksen oisin antanu.
Susta liikaa välitin ja itseni tuhosin.
Liian sinisilmänen niin ei vaan tajua, teit sitä ennenkin,
Sain vasta jälkeen sen tietää kun lähdin.
Olit satuttanut ennenkin, josta en vaan sillon vielä tiennyt.
Nyt tiedän enkä koskaan sulle anteeksi enää anna!