Ei mikään mallilapsi.
Ei tehnyt niin kuin sanottiin vaan kulki oman tiensä
ja sitä kieroon katsottiin,
kun muut jää maahan kiinni hän pilviä saalistaa.
Joi elämän maljan pohjaan, antoi tunteiden kuljettaa.
Näki värejä siellä, missä muut vain harmaata.
Poimi kukkia sieltä, missä oli vain kovaa maata.
Ei katsonut taakseen, aina eteenpäin
Niin paljon ikävää nyt tunnen sisälläin
Hän poissa tänään on, te lujaa tanssikaa
Tuolla pilven reunalla vetää kuohuvaa
Hän poissa tänään on, te sopulit malja nostakaa
miehelle joka teki aina niin kuin huvittaa
Niin monta kertaa maahan lyötiin, ylös jaksoi nousta toki,
antoi kasvot sanalle sitkeys vaikka kovia niin koki.
Vilkaise taivaalle, hän siellä vilkuttaa.
Siunaa meitä kovanonnen lapsia joita tuuli kuljettaa.