Niin pitkään aurinko nousi mustana
Sydän tulee kipeeks, kun sä tarpeeks kauan yksin kuljet pimees
miettien, et eiks nää päivät mulle valoo lainkaan anna?
Silloin välähdyksen auringost näin harmaan taivaan alla
Mä haluun uskoo kohtaloon ja kanssas rakentaa sen
myrskyn keskellä sä seisoit päässä sateenkaaren
Paskaa kertyy, mutta senkin kaiken jaksaa kantaa,
jos on vieres ihminen, jonka kanssa jakaa taakka