ja munpitäs hymyillä, naama aivan jäässä ja tarvon eteenpäin porin katuja vailla määrämpäätä. ihmiset tuijottaa, mua. vaikka en niille puhu ne katsoo mua. pääsen kotiin ja istun sohvalle. istun, olen hiljaa. hiljaisuus. vesitippuu hanasta. sekin saa pään sekaisin. tarvitsen kai uuden elämän, olisipa se helppoa. kuin kirjoittaminen.