IRC-Galleria

Perheen päällä - tummaihoisella naisella - on ollut huonoa onnea töiden suhteen. Aina kun tulee kysely niin vastaan siihen väärin ja naisen arvo työpaikalla laskee. Olisikohan kyse rasismista? Aina kun oon tehnyt töitä ja vastaillut kysymyksiin niin oon saanu vähintään 2/3 oikein, mutta nyt on menny melkein kaikki väärin. Ja aina kun onnistun ottamaan oikeen niin saan ehkä jonku 300-800 § bonusta johtajalta.

Sitten se mun puolitumma/-vaalea lapseni tarvitsi lapsenvahdin. Hommasin sen sille ja hyvinhän se mua auttokin. Kaikki pääs töihin ja kun lapsi tuli koulusta niin oli vahti odottamassa. Siinä kävi vaan niin, että kun sain sellasen tilanteen, että en tehnyt lapsenvahdilla enään mitään niin irtisanoin sen mummelin. Seuraavana päivänä mummeli käveli mun tontille ja tuli vahtimaan mun lasta? No, irtisanoin sen uudelleen ja se lähti kotiin ilman minkäänlaista palkkaa. Ja arvatkaa mitä tapahtu seuraavana päivänä? No tietenkin se mummo taapertaa taas pihalle, siitä omin avuin mun taloon ja tulee vahtimaan mun lasta vaikka talossa on vanhempiakin paikalla. Mietin vaan, että kuinka monesti mun pitää irtisanoa tää mummo ennen kun se uskoo, että sille ei ole enää käyttöä.

Samainen mukula saavutti teini-iän ja mun toinen teini saavutti aikuisiän. Perheen pää rypistyi rusinaksi, vaikka musta tuntuu, että vastahan mä sen adoptoin.. Niin ne vuodet vierii. Tälle uudelle teinille mä otin tietotavoitteen ja aloin opettaa sille ruuanlaittoa, siivoomista, logiikkaa ja lopulta kaikkea muutakin. Tää oli vissiin joku ihmeteini, koska tää oppi logiikkaakin 10x nopeemmin kun tää rypistyny mummeli. Sillä on tällä hetkellä nyt kaikki taidot huipussaan.

Teini tuli aikuisikään ja lähti töihin. Koulusta lohkes semmonen 10 todistus. Sen elämäntoiveena olis arkkitehtuurin huippu ja niin mä sit aattelin tehäkkin. Laitoin tyypin ettimään töitä, mutta en meinannu millään löytää arkkitehtuuria. Pari päivää meni ja sit löysin sen ja hemmo töihin. Piru vie, että siitä ammatista lohkee rahaa!

Mun aito verisukulainen on nykyään vaan kotona ja leikkii meiän uuden koiran kanssa, joka ei suostu totteleen, ei niin millään. Oon sitä torunu, että ei saa repiä huonekaluja ja ei saa ulvoa musiikin tahdissa, mutta tämä toistaa samoja juttuja kokoajan.

Talossa siis tällä hetkellä rypistynyt mustaihoinen mummeli, mun aito työtön verisukulainen, puolitumma/-vaalea hyvin tienaava arkkitehti ja pikkuinen, mutta sitäkin sottaisempi koiruus. Tästä jatkuu siis.