IRC-Galleria

Oon tehny tän aikasemminkin ja haluun kokeilla uusiks. Edellinen oli ainakin suhteellisen hauska. >> Tekko <<

Avaa uusi ikkuna ja paina SATUNNAINEN-nappia. Ensimmäiseen kysymykseen ensimmäisen satunnaisen kuvateksti jne.

1. Heräät aamulla jostain, muistamatta miten olet sinne joutunut. Vieressäsi korisee jokin hyvin
etäisesti vastakkaista sukupuolta edustava otus. Hetken mietittyäsi toteat:
► se oli pelkkää perjantaista sekakäyttöä

2. Nouset sängystä ja haparoit valonkatkaisinta jotta löytöisit housusi.
Vahingossa astutkin koiran päälle, ja koira puree sinua jalasta. Karjaiset:
► Going to Forssa-city!

3. Sängyssä kanssasi ollut henkilö havahtuu tähän ja huomaa sinut.
Hän alkaa hakata sinua yöpöydällä olleella lampulla huutaen hysteerisesti:
► etsä muka tiedä kuka mä luulen olevani?? ;D

4. Alusvaatteet päällä ja jalka verta valuen onnistut pakenemaan rappukäytävään,
jossa kaadut ja pyörit portaat alas alempaan kerrokseen. Sitten huomaat portaita nousemassa
olevan mummelin joka myös havaitsee sinut ja uhkaa soittaa poliisit. Sanot ystävällisellä äänellä
mummelille:
► vaikee opiskella ,jos ei kiinnosta , vaikee hymyillä jos mikään ei innosta .

5. Tästä tuohtuneena mummeli kaivaa esiin pippurisuihkeen ja rupeaa suihkuttamaan sitä
kasvoihisi huutaen:
► You see my soul.

6. Yrität selviytyä ulos rappukäytävästä verta valuen ja naama helvetillisessä poltteessa.
Pääset vihdoin kadulle ja huokaat tyytyväisenä:
► silakka!

7. Lähdet ylittämään katua, mutta epäonneksesi et huomaa vasemmalta lähestyvää rekkaa jonka
kyljessä lukee:
► Viel samaa viikonloppua, jotain jännää tais olla katonrajassa :S

8. Rekka ajaa ylitsesi ja kuolet. Vanhemmillesi ilmoitetaan ja he huutavat hysteerisinä:
► me ei turhia ressata

9. Sinut tuhkataan ja tuhkauurnaasi kaiverretaan
► Olin meikkausmallina.

Sinusta taas unta mä näin
Siinä sä rakastit mua
Sä olit niin uskollinen
Enkä mä pettänyt sua
Itke nyt en ikävästäin
Pelkästä onnesta vain
Sylissä yön omasi sun
Todella olla sain

refrain:
Jos se voisi olla totta
Eikä unta pettävää
Aina aamu yksinäinen
Minut siitä herättää
Jos se voisi olla totta
Nyt mä kuolen ikävään
Sua päivisin mä muistan
Siitä yöllä unta nään

Pimeää on ympärilläin
Voi kuinka kaipaan mä sua
Miksi mä taas heräsin näin
Juuri kun rakastit mua
Tietäisit vain paljonko nyt
Merkitset sydämessäin
Siitä mä taas nukkuessain
Ihanaa unta näin

refrain (2x)

Retkibanaani - Jos se voisi olla totta

Jotenkin mä rupesin taas miettimään sanan "tietenkin" käyttöä:

"Stalin valtas tänään Helsingin, siitä hoitajalle ilmoitin
Ja maastoidun sänkyni alle, tietenkin
Ne toi taas uuden pillerin, sen patjan väliin piilotin
Tämä tauti vei järjen, vaikka vastaan taistelin"

Tässäkin biisissä (Arttu Wiskari - Tuntematon Potilas) sana "tietenkin" on siis niin selvässä paikassa. Sehän oli itsestään selvyys mitä kyseisessä kohdassa tapahtui.

Kaikkihan maastoutuu sängyn alle Stalinin vallattua Helsingin, eikö? No kyä näi o.

Eikä nimittäin ollu ensimmäinen biisi, missä näitä "tietenkin"-sanan saattelemia itsestäänselvyyksiä esiintyy.

Vai pitäskö ottaa vähä rennommin? :D

Nyt vähän vaikuttaa meinaan siltä, että mun unirytmi käänty päälaelleen. Nukun kauniit kesäpäivät ohi ja pelaan Xboxia tai katon leffoja/Heroesii yöt.

Vois kyl melkeinpä kääntää tän piakkoin oikein päin, ettei mee kesä kokonaan ohi.

Mut eipä mulla muuta. :)

Mennään jo seitsemännessä päivässä kesäkuuta ja mun tilillä ei oo näkynyt euron euroa..

Vitun koulu, vitun koulun loppuminen, vitun opintotuet, vitun työttömyyskorvaukset, vitun vittu.

Mä velkaannun ja velkaannun, koska mulla ei ole omaa rahaa, että voisin ostaa ruokaa. Joudun kokoajan lainaamaan jostain, että saan jotain suuhuni..

Kiitos tilityksestä, saatana!

Hei te sankarit, jotka olette eksynyt lukemaan blogiani.

On tässä nyt tullu katottua Heroes -nimistä tv-sarjaa ihan urakalla. Ja kun mä sanon urakalla, niin se on aika urakalla.

Arvasin, että kolmoskauden kanssa kävis ihan samalla tavalla kun ykkös- ja kakkoskaudenkin. Vetäydyin omaan pieneen makuuhuoneeseeni pariin otteeseen ja väijyin vain tietokoneen ruudusta Heroesia.

Lasketaanpas nyt, että kauan mä sit kaiken kaikkiaan taas tuhlasin aikaani Heroesin parissa:

Ajatellaan, että yksi jakso kestää n. 40 minuuttia. Sitten mietitään, että jokaisen jakson alussa tulee noin.. No, keskimäärin 3 minuuttia kaikkea turhaa (=skipattavaa materiaalia). Eli väijyin yhtä jaksoa about 37 minuuttia.

Heroes S03 on kaksiosainen. ensimmäinen osa on nimeltään "Villains" ja toinen on nimeltään "Fugitives". Villains-osassa on 13 jaksoa ja Fugitives-osassa 12 jaksoa. Kaikenkaikkiaan siis 25 jaksoa.

25 * 37 = 925 minuuttia. 925 minuuttia on tunneissa 15 tuntia ja 25 minuuttia. No, sehän ei tietenkään mennyt semmosena 15 tunnin maratonina, vaan Villains tuli katottua aika maratonina ja Fugitives myöhemmin pienempinä annoksina. Mitä aikasemmin laskeskelin, niin parhaimmillaan istuin sen 8 tuntia koneella.

Sinänsä huvittavaa, että näiden kausien aikana suosikkihahmoksi nousi pari kertaa Sylar - tuo pahis! En oo vissiin koskaan missään sarjassa pitäny pahiksista, vaan oon aina ollu hyvis.. Ni mitä tämä on? Toisaalta Sylarin juonikuviot oli aika loistavat tässä kolmoskaudella.


Ja viimeksi kun kirjotin Heroesista, niin sanoin, että Hiroa ei voita mikään. Juttu on nimittäin vieläkin näin. Hiron ja Andon kuviot vaan on ihan loistavia. Sarjan koomikot. Toisaalta vähän harmitti, että Hiron aikamatkoille kävin miten kävi..


Ja eipä mul vissiin täs muuta tänään. Kohta starttaa Heroes neloskausi-maratoni. Moro! o/

Oli huomattavasti lepposampaa olla eilen pihalla ryypiskelemässä kun iänikuisessa asunnossa korttipelin ja Xboxin äärellä. Näitä lisää, kiitos.

Mielenkiintonen aamu, hmm, tosiaan.

Broidi pyyteli mua siinä joskus yheksän aikaan mukaansa ku sen piti ruveta laittaa autoonsa, tai jotain.

No lähettiin liikenteeseen ja pörrättiin tuolla jossain jonkin aikaa. Mentiin sitten niiden parkkipaikalle ja broidi siinä rupes räpeltää auton kanssa ja mä vähän väsyneenä (olin edellisenä yönä menny nukkumaan neljän aikoihin ja heränny siis sillo yheksältä) istuskelin siinä autossa ja yritin pitää silmiä auki. Jossain vaiheessa keksin sitten, että takapenkki on hyvä nukkumapaikka.

Siinä sit nukuin vissiin kokonaisuudessaan pari tuntia auton takapenkillä mitä eriskummallisimmissa asennoissa.

Ja hei! Toinen mielenkiintonen asia on se, että oon vihdoin saanu aikaseksi kattoa Heroesin 3:tta tuotantokautta. Eli siis Heroes S03 E01-E13 katottu. Vielä olis kyseistä jaksoa jäljellä E14-E25.

Todella mielenkiintoinen sarja, huh. Koskahan jaksais kattoo kaikki loput mitä tosta on tullu.. :D

Huomenta vaan kaikki kevätkääryleet.. Ette usko mikä olo mulla on ollu koko päivän. Ja on tavallaan edelleenkin, vaikka vasta nukuin semmoset kivat pienet päikkärit.

Oikeestaan vähän meinaa ärsyttää tää näppäimistön pitämä ääni, mut ei me välitetä siitä.

Ei mul oikeestaan mitään asiaa ollu kuhan tulin taas vaan vähän kirjottelemaan. Uskokaa tai älkää, mutta tästä olosta päätellen muistaa valmistuneensa eilen puusepäksi.

Jos sitä pistäs pizzaa uuniin..

Nyt sitä ollaan sit niinku suhteellisen virallisesti PUUSEPPÄ! Mä ajattelin, että tästä seurais semmonen hyvänolontunne ainakin täksi päiväksi, mutta ei.. Elämä tuntuu yhtä tylsältä kun aikasemminkin. Se on niin väärin.

Toisaalta aika helpottunu, ettei tarvii enää herätä kouluun. Mut seuraavaksi tässä ollaankin menossa töihin, mitä todennäköisemmin. Jos nyt kumminkin lomaillaan ensin.

Mut jos tää puuseppä jatkais tästä matkaansa, hmm, baariin? Haha. Eikai nyt vielä, mutta tänään kumminkin. See ya!