Huomenta. Päivä alkoi ihan mukavasti, ylös sängystä ja tietokoneelle. En muista syöneeni aamupalaa, mutta ei se ole niin nuukaa.
Kouluun kymmeneksi. Ensimmäiseksi onnistuin pilaamaan yhden ensimmäisen vuoden opiskelijan tuolin takajalat, koska Eero pisti mut opastaa sitä, vaikka olin pienesti jumissa. Tai aivot oli ainakin. Mä yritin miettiä, että miten tää nyt toimii, mutta silti tein jotain väärin. Pahoittelen.
Sitten tapahtui päivän jännin asia. Jouduin korjailemaan yhtä tekemääni jigiä ja siinä talttailua olin juuri lopettamassa. Sitten mä kattosin, et oho, tota pitää vielä vähän korjata. Ja kun lähin korjaamaan sitä, niin epähuomiossa jätin käden hyvin hollille ja vasta terotettu taltta uppos sormeen. Luulen, että näin oman pikkusormen luuni! Se oli hienoa.
Terkkarille siitä sitten juoksin ja siellä tapahtui hassu asia. Mulla on n. 3 vuotta siitä, kun viimeksi kävin tota koulua ja kävin siellä terkkarin luona aktiivisesti. Mutta jotenkin tää terkkari silti muisti mun nimen. Ja tuntu ku se ois tienny mun asioista enemmänkin. "Meetkös sä nyt puu kolmosten mukana siellä?" Ihan kun oltais tunnettu pidempäänkin.
Äidinkielen tunnilla se mun haava aukes uudestaan ja ensimmäinen puoltuntia siitä äidinkielen tunnista meni raanan alla leikkiessä. Kylmää vettä sormelle vaan ja se jakso vuotaa ja vuotaa. Laitoin sit lopulta laastarin siihen päälle, ni kyllä se sit pikkuhiljaa asettu.
Kotiin tylsäilemään hetkeks ja sit koitti se iloinen hetki jota olin koko päivän odottanut. Näin Jennaa! Hihii, mentiin kaupungille palelemaan.
Sain ostettua kaupungilta suurinpiirtein kaikille lahjat. Kaikille, joille se on jotenkin välttämätöntä. Olisin ostanut jotain suurempaa, mutta toivottavasti muutkin ajattelee, että ajatus se on tärkein. Ei köyhällä opiskelijalla ole varaa isompaan, nyyh.
Äsken Jenna tästä lähti. Toivottavasti se pääsee elävänä kotiin ja suoraan saunaan lämpiämään. On se kuitenkin tänään jaksanut mua jopa 4 kuukautta.