IRC-Galleria

Järvenpäässä oli jännää. Meiän ois pitäny mennä info-pisteeltä info-pisteelle, mutta mehän vaan haettiin niistä esitteet ja kierrettiin loppu aika sitä oppilaitosta.

Meille esiteltiin asuntolatkin. Jätkien puoli hiukan sotkusempi kun tyttöjen, mut niinhän se aina menee.

Enpä mä osaa oikein mitään siitä kertoa. Mielenkiintosta läppää lens kokoajan. Ja mielenkiintosta oli myös se, että kun kävin yhessä vaiheessa vessassa, niin jostain kumman syystä mulla jäi vetoketjun laittaminen ja kuljin siellä vetoketju auki. Huomasin sen vasta lähellä himaa. Propsit siitä mulle.

Kiireinen aamu oli taas jälleen. Vetkuttelen nykyään aina sen lähdön kanssa ja pääsen lähtemään vasta 10 minuuttia vaille. Onneks pyörällä se matka taittuu just siinä ajassa ja aina oon ollu ajoissa.

Pajalle päästyä heti kahvia keittämään, koska siellä ei nykyään oikein kukaan muu tahdo keittää sitä. Vedin pari kuppia kahvia ja sit alkokin jo keikka. Lähettiin Hyvinkään sairaalaan hakemaan tietokoneita. Kantaminen onnistu oikein mukavasti, mutta ei ollu reilua kun kaikki muut otti aina ekana ne kevyimmät välineet sieltä ja mä jouduin sitte aina kantamaan kaikki isot näytöt. Ei se mitään silleen, ainakin kunto kasvaa jos jotain.

Ku oltiin saatu autot täyteen tietokoneita ni jouduin puikkelehtimaan sinne tietokoneiden sekaan istumaan ja sit lähettiin kohti jäähallia ja sen varastoja. Sitten se homma, mikä me nähtiin niiden tietokoneiden laittamisessa sinne autoon, sai sellasen lopun, että kannettiin ne autosta vielä sinne varastoon. Siellä on nyt joku 50-100 (en jaksanut laskea, enkä osaa arvioida) tietokonetta, näyttöineen, näppäimistöineen ja hiirineen. Mikäs siinä.

Ku saavuttiin takasin pajalle niin taas kahvikuppi kouraan ja opettajaa leikkimään - tai niin se meiän työnjohtaja sano: "Sä oot ihan opettajan näkönen siellä." Mut niin, saatiin siitä sitten etätehtävät ja pääsiin kotiin jo 12 aikaan. Tulin himaan ja rupesin näpyttelee tietokonetta ihan innoissani.

Sitte jossain vaiheessa lähin Tytille, koska näin olin luvannu ja muutenkin oli jo aika nähä taas. Mä en tajuu, et mikä mun jalkoihin on nyt tullu.. Mitä enemmän mä yritän kasvattaa kuntoa ni sitä nopeemmin mun jalat väsyy pyöräillessä. Neh, no onneks matka oli miltein pelkkää alamäkeä. Pyörä parkkiin ja sisälle.

Ensin me kateltiin Pasin (Paula?) touhuja ja mä vetäsin sitä hännästä, koska olen niin evil. No siis mun tarkotushan oli saada se vaan kiinni, mutta ainut mistä sain otteen ni oli sen karvapallon häntä. Huudothan mä siitäkin sitten sain. Sitte jossain vaiheessa Tytti halus pelata mun kanssa Skibboa. Jännä korttipeli. Ensin mä vein sitä peliä ihan kymppikaks ja voitinkin ensimmäisen erän. Sitte keksittiin ruveta väsäämään ylimääräsistä korteista puuttuvia kortteja. Liimattiin kortin päälle valkosta paperia ja mä tykkäsin leikata niistä papereista sitten ylimääräset reunat ja Tytti tykkäs piirtää numerot niihin. Sit tulikin toinen ottelu, koska Tytti halus revanssin - ei vaan, oikeestihan me pelattiin sen takia, että nähään miten uudet omatekemät kortit toimii. Siinähän kävi sitten niin, että oli tiukka ottelu, mutta lopuks Tytti vei voiton.

Peli päätty siis 1-1 ja sen jälkeen lähin kotia kohti. Ensin hain kyllä Lidlistä vähän mehua. Nyt en oo tässä koneella oikein ole osannut mitään tehä. Tytti pakotti mut kirjottaa tän, mutta ei se mitään, sainpahan järkevää tekemistä.

Se on tammikuun viimeinen päivä, hurjaa. On menny muuten tosi nopeesti tää aika. Vastahan mä alotin pajalla, mutta siitäkin on vissiin kulunut jo 3 viikkoa? Huh. Vielä ois pajaa edessä semmoset n. 5 kuukautta jos onnistun pysymään siellä.

Kerrotaas muuten tässä merkinnässä vielä sellasta, että vähän yli viikon päästä meikä poika käväsee Virossa. Tytti ja Tytin äiti lähtee mulle vähän Viroa näyttämään, koska en koskaan ole missää käyny. Melkein onnistuin viettämään elämäni 20 ensimmäistä vuotta Suomessa, mutta tää jää tähän 19 ja puoleen vuoteen.

Nii ja joo, poltin aamulla sormeni. Mulla oli eri pannu kun yleensä käytössä ja sit en tajunnu, että siinä on niin vähän sitä kahvaa vaan ja otin siitä raudasta, vai mitä se on, kiinni ja sit en osannu päästää irti vaan ihmettelin ku sattuu. Sit tajusin ja hana päälle ja sormi kylmän veden alle. Ahh..

Eipä mulla vissiin muuta. Viettäkää mukava helmikuu.

Makeeta. Aamulla oli hirvee kiire pajalle ku tuli herättyä niin myöhään taas. Ehin kuitenkin ahoissa paikalle ja kerkesin taas olee siel hetken ennen ku ohjaajat ilmesty paikalle.

Kun ne sitten tuli ni lähettiin keikalle ihan vieressä sijaitsevaan Wanhaan Willatehtaaseen. Meiän alkuperänen tarkotus oli kantaa sieltä korkeelta tavaraa alas ja niin me tehtiinkin - ainakin hetken aikaa. Kannettiin Severin kanssa sieltä tasan yks sohva alas ja sit mentiin istuu semmosille tosi mukaville nojatuoleille. Istuttiin siel jonki aikaa ja sit katottiin ku nää lähti pois sieltä ja lähettiin sitten mukaan.

Nää oli kaupungintalolla ja roudas autosta tavaraa sisälle. Mentiin seisoo siihen, mut nää oli niin lapsellisia, että ei voinu puhuu meille mitään. Menivät siitä kokoajan ohi ja olivat hiljaa. Sit alko ruokailu ja lähettiin käväsemään kaupungilla.

Palattiin kumminkin pajalle takasin ja sit Severi kysäs OVlta, että "No?" ja sit OV vasta suostu puhumaan meille ja kerto, että nyt tuli sitten palkaton päivä. No me sit sinne jääty ku ei rahaakaan enään tältä päivältä saa ja nyt mä olen tässä. Ihme perseilyä.

Olipas muuten tapahtumarikas päivä pajalla tänään. Mutta aloitetaan kuitenkin ihan aamusta.

Heräsin kaheksalta ja vitutti. Piti vetää safkat nopeesti naamariin ja oli pakko pompata pyörän kyytiin, koska kävely ei oikein huvittanu semmosessa kiireessä. Yleensähän siis kävelen pajalle. Ehin ihan mukavasti ja jäi vielä 10 minuuttia aikaa istua tuolilla, jee.

Päivä alko kivasti keikalla. Lähettiin muuttamaan jonkun naisen tavaroita paikasta A, paikkaan B. Sen naisen vanha kämppä hais ihan ihmeelliseltä. Päälimmäinen haju oli kuitenkin kissankusi, vahva kissankusi. Sitten sillä oli sielä akvaario missä oli paskastakin paskasempi vesi. Lattiassa oli ihmeellisiä tahroja ja läikkiä ja kämpässä leijaili enemmän kärpäsiä kun osaatte kuvitella.

Saatiin kumminkin kamat autoihin ja parin keikan jälkeen homma olikin sitten hoidettu. Sen uus asuntokaan ei pysyny hajuttomana kun sinne vietiin niitä sen tyynyjä sun muita juttuja missä se kissankusi, tai joku vastaava, haisi. "Ei menny keikka ihan putkeen" todettiin siellä moneen kertaan, koska matkaa varjosti muutama epäonni. Ainakin sen verran osaan kertoa, että yks kaappi me naarmutettiin vahingossa kun laitettiin sen päälle toinen kaappi, vika ei kumminkaan ollu meiän, koska meitä pyydettiin se laittamaan siihen. Sitten yhessä vaiheessa kun auto lähti liikkeelle niin yhestä laatikosta lensi 2001 vuoden mansikkahillot lattialle. Uudesta asunnosta me sit onnistuttiin pesukoneen avulla hajottamaan vessan peilikaapista toinen peiliovi.

Sitte ku oltiin lähössä sieltä niin mun eteen tuli mies. Se tuijotti mua pitkään ihan muutaman sentin päästä ja tokas: "Mä menen parturiin. Mä olen 84-vuotias. Tiedätkö sä mitään hyvää parturii?" Oli aika ahistava tilanne. Sitten ku se sano meiän toiselle ohjaajalle, että se menee parturiin, niin tää vaan tokas: "No mene!"

Pajalta sitten suoraan syömään. Käytiin Rollsissa. Otin sieltä vielä ranskalaisia taskuuni ja söin koko loppu päivän niitä siellä pajalla. "Tää yks vaan vetää ranskalaisia", jep. Ruokailun jälkeen me sitte alettiin siivoomaan siellä ja ihan siistihän siitä mestasta tuliki. Kannoin matot pihalle ja tällästä puuhaa..

Pajan loputtua lähin kiertelee Anttilaan, koska odotin, että Tytti tulee Helsingistä. Näin sitte yhen tutun matkalla asemalle, mutta siitä ei sen enempää. Kävästiin sitten Tytin kanssa siinä asemakahviossa, koska mä halusin vähän lämmitellä. Mulla oli nimittäin housun lahkeet jäässä. Ne oli oikeesti semmoset kovat koppurat. Asemakahvion jälkeen Tytillä käväsemään ja kerroin taas vaihteeks vähän mun päivästä. Sieltä sitten hetken kuluttua lähettiin meille tulemaan, koska mulla oli hirvee nälkä.

Jouduin himassa keittämään ittelleni riisiä, koska mutsi oli tehny jotain hyvää kastiketta, mutta sen kanssa oli nuudeleita ja nuudeleiden seassa oli jotain epämäärästä. Vihanneksia tai jotain. Mutta riisit ja se kana- tai jokuihmeenkastike oli hyvää.

Sit tapahtu kaikkea jännää ja tuli lopulta se ikävä kellonaika kun Tytin piti lähteä kotiin tutimaan. Höh. No mä käväsin keittää kaakaon itelleni ja tulin kirjottamaan tätä.

Minkä takia ihmiset ei osaa tehä enään mainoksia? Ärsyttävää roskaa oikeesti kaikki. Telkkaria ei voi kattoa kun tulee mainoskatko, koska siellä seassa on lähes aina "tää ja tää tää tää"-mainos (ehkä ärsyttävin mainos ikinä). Sitte on toi Confortin mainos missä noi kangasukot tanssii ärsyttävästi. Ja tanssista tuli mukaan Jenkin mainos missä se saatanan viiksimies tanssii. Sitten nää dupatut mainokset kuten esim. M&M'n mainos. "kukanan sen cöasdin o'vainsid vieraana on tänään.." Opettelisivat saatana puhumaan ennen ku lähtee duppaamaan mitään - niin, ja hommaisivat huumorintajun. Ketään ei naurata enää se, että O'Brianilla on punanen tukka.

Tästähän vois helposti saada sen käsityksen, että minä en omaa huumorintajua.. No voitteko oikeesti väittää, että noi on hauskoja mainoksia? Ehkä ne tehoo polvenkorkusiin, mutta minkä takia ne mainostaa jotain vaatteidenpesuaineita polvenkorkusille? Ei jumalauta..

"Lähetät minulle hauskoja videopätkiä sinne, minulle lähetät oluen tai halauksen aina silloin tällöin siellä. Minun Habbo hotelli huoneessa käyt kanssa päivittäin moikkaamassa. Internetissä olen kovasti innostunut, et pölli minun habbo hotelli huonekaluja sitten! Ja minun Myspace-sivulla tulet kanssa kaveriksi. Minun Myspace-sivulla käyt kivasti joka päivä niin laskuri liikkuu. Annat viisi tähteä minun tekemille biiseille siellä. Minun biisejä, ET KUUNTELE NIITÄ MINUN BIISEJÄ SIELLÄ! Minun biisit. Minun IRC-galleria sivulla käyt kanssa."

Aamulla heräsin noin 3 tunnin yöunien jälkeen, pistin näytön päälle ja suoraan galleriaan. Hyvinkää yhteisössä juttua Hyvinkäällä tapahtuneesta ammuskelusta. Hyvä tapa alottaa aamu. Aamupala kuitenkin naamaan ja pajalle.

Siellä sitten istuskelin ja ihmettelin, että miten mä voin jaksaa koko päivän muutaman tunnin yöunilla. No, sieltä työnjohtaja tuli sanomaan, että voisin lähtee keikalle Paavolaan. Lastattiin tavarat autoon ja matka kohti Paavolaa alko rattosasti kylmässä pikkubussissa.

Siel oli maalaushommia ja sit semmosta vasaran heilutusta. Ite en päässy maalaamaan ja tavallaan en ees ois halunnu. Oishan se voinu olla kivaa, mutta kun oli kalliit kledet päällä ni ei viittiny lähtee sotkee niitä. Vasarointi onnistu ihan kivasti ja saatiin listat paikalle Pajakouluun(?). Listat tosin loppu kesken ja jouduttiin lähtee pois sieltä siten, että työt oli vielä kesken. Onpahan sitten seuraavalla kerralla taas tekemistä. Ette muuten uskokaan miten nopeesti meni päivä siinä kun oli mukavaa puuhaa. No kuitenkin, takaisin pajalle.

Just alko kahvitauko sopivasti ku saavuttiin paikalle. Ainut ongelma oli, että kahvimukit oli loppu. Meiän piti oikeesti hakee niitä lisää, mutta mä jäin siitä porukasta pois, koska Tytti ja Susa tuli käväseen siinä pihalla ja me mentiin sitten Anttilaan. Pikanen kierros ja sitten takasin pajalle kahvia juomaan.

Oli ihan lepposa loppupäivä. Istuttiin vaan ja juotiin kahvia. Mä siinä kuuntelin ku nää juorus maailman menosta ja kaikesta muusta turhasta. Sitten päästiinkin kotiin ja täällä sitä sit ollaan.

Ja tiedättekö mitä? Mua ärsyttää kaikki karkkipussit. Niihin on aina pakattu sitä pahinta karkkia kaikkein eniten ja sit kaikki hyvät loppuu samantien kesken.

Tuli tossa eilen kokeiltua tota Dumle Stars-pussia. Mainoksessa sanotaan, että kolme uutta herkullista makua, mutta kun maistoin niin ei siellä ollu kun yksi maku mitä pysty syömään vikisemättä. Ja sekin maistu ihan tavalliselta Dumlelta ja niin mä jäin ihmettelemään, että missä se uus maku sitten on? Siinä pussissa ei siis ole kun kuun muotoset namit joita pystyn syömään ja niitä oli kaikista vähiten. Sitten oli vaalee tähti, mitä pysty syömään, mutta vähän piti kyllä vikistä.. Niitä oli sitten toisiksi eniten. Sitten tuli tää tumma tähti, hyi. Tummaa suklaata ja se sisälmys ei maistunu miltään.. Ja tietenkin niitä oli sitten eniten.

Konehan sen pakkauksen vissiin suorittaa, mutta kai nekin on jotenkin viritetty sitten, että kaikkiin pusseihin menee aina sitä pahinta kaikkein eniten. Miksi?

Onneks on vielä turvalliset irtokarkit mihin voi vielä luottaa. Saa päättää mitä pussiinsa haluaa ja miten paljon. Ei tarvii ottaa yhtään pahaa jos ei tykkää. Jumalalle kiitos irtokarkeista.

Kerron teille yhen hauskan jutun. Aina kun Tytti on meillä yötä niin se pelailee täällä kaikenlaisia pelejä mitä mä oon sille ladannut. Mallien pukemisesta, vauvojen vahtimiseen.

Katon aina kun Tytti pelaa tässä ja mietin, että miten ton vois tehdä toisin ja voisinko ite olla nopeempi tossa. Sitten kun Tytti lähtee niin mun on pakko käynnistää peli ja kattoa, että osaanko mä pelata sitä ollenkaan - ja jos onnistuu vähänkin niin sitten jään koukkuun ja saatan pelata monta tuntia.

Tässä näpyttelin nyt monta tuntia yhtä peliä missä piti pukea malleille vaatteet sellasten korttien avulla. Hauskaa ajanvietettä vaikka se pelin opastaja tai joku vastaava hahmo sanookin mua kokoajan jollain tapaa tytöksi, koska kyseessähän on tyttöjen peli.

Tämä oli pienikokoinen luuranko minun kaapissani.