IRC-Galleria

Käväsin tossa hyvin valvotun yön jälkeen suihkussa. Ennen suihkuun menoa kaivoin esille joululahjaksi saamani boxerit.

Ei tässä muuten mitään, mutta onko tämä kenties jotain pilaa? Vai onko paketti mennyt väärään osoitteeseen? Vai onko se kenties joku pikaisesti valittu lahja? Voihan niitä syitä olla muitakin, mutta ihmetyttää minua tämmöinen asia.

Jounista on tulossa isä, joo. Villestäkin on tulossa isä, jep. Artohan on ollut jo muutaman vuoden isänä, kyllä. Nyt luulen, että jollakin on tarve hoputtaa mua saamaan lapsi myös?

Mun boxereissa lukee näin: Everyday hero: SUPERDAD

Mielenkiintoista, eikö? En minä ole isä, enkä ainakaan superisä. Jotenkin vaan tuli nyt silleen, hm, mietteliäs olo. Onko näillä boxereilla jokin idea? Vai kuten sanoin, pikaisesti valittu ostopäätös?

Häiritsevä asia, mutta pitää kysäistä vielä porukoilta.

Perjantai oli jotenkin todella tylsä päivä, eikä siitä oikein osaa kertoa sanallakaan. No okei, otettiin alkulämmittely Villen synttäreiden kunniaksi. 4 miestä, 12 kaljaa. Ei siitä tullut tosin kun vihaseksi, mutta ei se oo niin nuukaa.

Villen syntymäpäivä -spesiaali

Siirryttiin Jennan kanssa Villelle joskus illalla. Siellä se Ville vissiin glögiä keitteli. En ole aivan varma.

Sitten annettiin Villelle meiän ostama lahja. Ville repi sen auki kun nälkänen koira. PARTY ALIAS! En olis osannut kyllä odottaa, tuli ihan yllätyksenä mullekkin. Joululahjaksi pitää vissiin ostaa ihmisiä, jotka suostuu pelaamaan sitä meiän kanssa.

Sitten Joonaskin tuli sinne ja anto Villelle lahjansa. Ville repi senkin auki kun nälkänen koira. Sitten sen ilme kirkastu, "WOU! TÄLLÄST MÄ OON AINA HALUNNU!" Ville huudahti ja heitti samalla Aliaksen nurkkaan pölyttymään. Joonas oli ostanut Villelle Xbox 360-konsolille toisen ohjaimen.

Sitten siinä nautiskeltiin terästettyä glögiä ja Joonas innostu tekemään meille aika vahvoja paukkuja. Kyllähän me sitten hetki pelattiin myös Aliasta, koska me pakotettiin Ville siihen. Oli se ihan mukavaa, Joonaksella oli niin asialliset vastaukset kaikkeen, että hieman nauratti.

Sitten mä jossain vaiheessa siirryin keittiöön keittämään lisää glögiä, mutta en ollenkaan muista sen pohjimmaista syytä. Istuin yksin keittiössä glögikattila liedellä ja kauhalla sekottelin sitä siinä ja toisinaan otin maistiaisia, että onko se tarpeeks lämmintä.

Sitten kun Jenna lähti pois, kotiin, koska sille tuli vissiin huono olo. Olihan se sanonu, ettei se ihan terve ollukkaan, mutta en mä sit taas toisaalta osannu ymmärtää sitä siinä humalassa ja vinkusin luultavasti hirveesti ja plaah.

Menin takasin sisälle, otin huikan viinaa ja siihen se sitten jäi. Missä on loppuilta? Pieni haju olisi, että oltaisiin keittiössä istuttu ja jotenkin mulla on semmonen olo, että oon ollu siellä kokoajan äänessä, masentaen toisia. Mutta mitään varmaa muistikuvaa ei ole.

Sitten olinkin vissiin ehjänä päässyt kotiin, koska heräsin aamulla, yllätys yllätys, täysin ilman krapulaa.

Sunnuntai, pöh. Aamu oli yhtä kiusausta. Heräsin kokoajan sänkyjen välistä lattialta ja sitten mulla oli niin kuiva suu, että ei mitään rajaa. Kävin juomassa vettä, mutta tuntu siltä, että mun suu oli niin kuiva, että ei vesikään auttanut siihen. Päätin siis lähteä Valintataloon hakemaan vähän limua olemattomaan krapulaan.

Limu sitten kummallisen hyvin auttokin. Tosin mun huulet oli kuivunut kaulahuiviin kiinni ja meni hetki irrotellessa irronneita naruja huulista. No joo, ah, ei enään kuivaa suuta.

Sitten mulla alko olo silleen huononee iltaa mitä enemmän iltaa kohden mentiin. Lämpö pomppi 37,0-37,4 välillä. Olo oli todella kehno. Monta päivää nyt on ollu nuppi niin täynnä räkää, että ei oikein enään jaksais. Pää on kipeenä kokoajan kun ei jaksa mennä niistämään ja ryystää kaiken vaan takasin päähän.

Sitten illalla kattosin Savuna ilmaan-sarjan kaks jaksoa telkkarista. Se on oikeesti melko jännä sarja. Ja aina ne lopettaa sen toisen jakson silleen, että jää innoissaan odottamaan seuraavaa sunnuntaita, vaikka ei sunnuntaita kuulu odottaa! Sehän on ihan turha päivä.

Nyt kattosin äsken Shrek kolmosen ja yritin siinä samalla vähän nukkua, mutta huonoin tuloksin. Tän ku oon kirjottanu niin meen takasin kokeileen, mutta mitään en lupaa.

Öitä.

Älä lue tästä alaspäin, jos tahdot vielä arvailla:

/ Ensimmäinen oikein vastannut: paavo-elmeri
/ Kappale jota haettiin: Irwin Goodman - Rentun ruusu

Älä lue tästä alaspäin, jos tahdot vielä arvailla:

/ Ensimmäinen oikein vastannut: paavo-elmeri
/ Kappale jota haettiin: Ultra Bra - Laulu asioista

Huomenta. Päivä alkoi ihan mukavasti, ylös sängystä ja tietokoneelle. En muista syöneeni aamupalaa, mutta ei se ole niin nuukaa.

Kouluun kymmeneksi. Ensimmäiseksi onnistuin pilaamaan yhden ensimmäisen vuoden opiskelijan tuolin takajalat, koska Eero pisti mut opastaa sitä, vaikka olin pienesti jumissa. Tai aivot oli ainakin. Mä yritin miettiä, että miten tää nyt toimii, mutta silti tein jotain väärin. Pahoittelen.

Sitten tapahtui päivän jännin asia. Jouduin korjailemaan yhtä tekemääni jigiä ja siinä talttailua olin juuri lopettamassa. Sitten mä kattosin, et oho, tota pitää vielä vähän korjata. Ja kun lähin korjaamaan sitä, niin epähuomiossa jätin käden hyvin hollille ja vasta terotettu taltta uppos sormeen. Luulen, että näin oman pikkusormen luuni! Se oli hienoa.

Terkkarille siitä sitten juoksin ja siellä tapahtui hassu asia. Mulla on n. 3 vuotta siitä, kun viimeksi kävin tota koulua ja kävin siellä terkkarin luona aktiivisesti. Mutta jotenkin tää terkkari silti muisti mun nimen. Ja tuntu ku se ois tienny mun asioista enemmänkin. "Meetkös sä nyt puu kolmosten mukana siellä?" Ihan kun oltais tunnettu pidempäänkin.

Äidinkielen tunnilla se mun haava aukes uudestaan ja ensimmäinen puoltuntia siitä äidinkielen tunnista meni raanan alla leikkiessä. Kylmää vettä sormelle vaan ja se jakso vuotaa ja vuotaa. Laitoin sit lopulta laastarin siihen päälle, ni kyllä se sit pikkuhiljaa asettu.

Kotiin tylsäilemään hetkeks ja sit koitti se iloinen hetki jota olin koko päivän odottanut. Näin Jennaa! Hihii, mentiin kaupungille palelemaan.

Sain ostettua kaupungilta suurinpiirtein kaikille lahjat. Kaikille, joille se on jotenkin välttämätöntä. Olisin ostanut jotain suurempaa, mutta toivottavasti muutkin ajattelee, että ajatus se on tärkein. Ei köyhällä opiskelijalla ole varaa isompaan, nyyh.

Äsken Jenna tästä lähti. Toivottavasti se pääsee elävänä kotiin ja suoraan saunaan lämpiämään. On se kuitenkin tänään jaksanut mua jopa 4 kuukautta.

Heräsin tänään vähän ennen kymmentä ja ensimmäiset sanat mitä sain suustani: "Kuka sano että mä meen kymmeneen?" Olis nimittäin pitänyt mennä jo kahdeksaan, mutta tuli sitten nukuttua pommiin. Sitten mä ajattelin, että pitäsköhän sitä mennä kymmeneen vai ei, ni sitten jostain syystä mieleni valtasi ajatus nukkumisesta. Meninpä siis nukkumaan takaisin.

Seuraavan kerran kun heräsin niin samaan aikaan kanssani heräsi myös pieni vitutus (anteeksi ruma kielenkäyttö). Kello oli nimittäin 15. Sit mä ajattelin, että eikai tässä enää ainakaan kouluun kannata mennä, kun koulu loppu jo kahdelta.

Sitten mä jumitin koneella ja odotin Jennaa meseen. Alkuperänen tarkotus oli mennä kaupungille, mutta liiasta nukkumisesta mulla oli niin kuollut olo, että en ois mitenkään kyennyt siihen aikaan lähtemään mihinkään. Sitten Jenna lähtikin kuulema jouluostoksille ja siivoomaan huonettaan, nyyh.

Illemmalla Ville sit rupes mesessä väittelemään kaikesta ja pyysi mua salille. Kuolemanhaju oli poistunut musta jo ja ajattelin, että siinä olis vähän tekemistä tälle päivälle. Salille siis.

Salilla tuli vähän hakattua nyrkkeilysäkkiä ja nostettua penkistä ainakin oma perse. Sieltä sitten kotiin ja ajattelin, että eikai tässä tänään enään mitään tapahdu, niin kirjoitetaan ns. luukku pois päiväjärjestyksestä.

Muistakaa katsoa tänään Myytinmurtajat. Myytit liittyvät jollain tapaa kuulema alkoholiin!

Älä lue tästä alaspäin, jos tahdot vielä arvailla:

/ Ensimmäinen oikein vastannut: SpyHobbit
/ Kappale jota haettiin: Klamydia - Satanismia

Tänään mä en oo kerennyt oikein tekemään mitään. Aamulla heräsin ja menin kaheksaks kouluun, mutta sitten sain kuulla, että äidinkielen opettaja ei ole koulussa, niin lähdin takasin kotiin.

Palasin kouluun kymmeneltä, koska luulin, että meillä on piirustusta, mutta ei. Eero oli pitämässä kurssia minkä mä olen jo suorittanut. Mä siinä vaiheessa taas palasin hetkeksi kotiin. Takasin kouluun ruokailun aikaan.

Sitten olin valmistautunu neljään tuntiin, koska piti olla 16 asti koulua. Päästiinkin jo 14 aikaan. Tulin takasin kotiin.

Lähettiin Arton kanssa käymään pelastusarmeijalla, ihan vaan pikkurahan perässä. Istuttiin siel saakelin mestassa ~14-17 ja sain siitä ajasta onneks 30 euroa lahjakortteina. Sitten takasin kotiin.

Olin ihan puhki, koska en ollu edellisenä yönä nukkunu kunnolla. Menin siis sänkyyn ja nukahdin. Nyt oon ollu jonku aikaa hereellä ja nyt oon menossa takasin sänkyyn, etten herää kokonaan.

Että näin mielenkiintoinen päivä.

Muistan eilisestä sen verran, että oli kylmä ja käytiin vähän kävelemässä Jennan kanssa. Ja ruokana oli hyviä täytettyjä lettuja, joita Jenna ei voi sietää, kuulema.

Mutta koska tämä jää muuten niin lyhyeksi, niin tässä teille mielenkiintoinen video:

Oli jotenkin todella pitkästyttävä koulupäivä. Väkersin koko päivän arkkutuolia, Eeron avustuksella tosin. Hämmästyttävää, miten hyvin olen jo unohtanut kaikkien koneiden käyttötarkotukset. No okei, en käyttötarkotuksia, mutta siis sen, että miten niihin viritellään oikea asete, se on rankkaa.

Koulusta tultuani, määsin safkaamaan lasagnea, mm. Se oli oikeeta herkkua.

Sitten illemmalla Jenna tuli käymään. Makoiltiin vaan sängyllä ja sit Jenna potki mut kokoajan lattialle, jee. Sieltä mä aina keräilin itteeni ja nousin takasin sängylle, kunnes hetken päästä tömps, ja olin taas lattialla.

No sitten vielä illemmalla Ville ilmotti, että nyt on aika lähteä salille. Siitä sitten liikkeelle, Jenna juoksi kotiin saunaan ja mä menin puolmittasissa housuissa salille. Tuli toiseen kinttuun vähän kylmä, koska mun ainoot salihousut on puoliks shortsit ja puoliks pitkät housut. Revin ne yks liikuntatunti, koska mua rupes hatuttaa.

Ja just pääsin kotiin. Vaikka kädet ei meinaakkaan tykätä kirjottamisesta, niin pistin ne silti kirjottamaan. En voi antaa luukkujen myöhästyä kolmea päivää! Se olisi aivan liikaa.