IRC-Galleria

Eipä tälle päivälle videota. Eikä minkäänlaista raporttia tekemisistäni, koska mitään kovin kummallista ei ole tapahtunut.

Yhden kuvan vain tälle päivälle uploadaan. Ollaan sitä joskus oltu lehdessäkin:

Kuvakin on vanha, mutta nyt ei tosiaan keksinyt tälle päivälle mitään muutakaan. Sunnuntai, miettikää sitä.

Eipä taas neljännellekkään päivälle keksi mitään muuta kun videon. Joten tässä tulee taas:

Tässä kolmannelle päivälle pieni video. Pitäkää hauskaa.

Tältä päivältä on melkeinpä paljon vähemmän kerrottavaa kun eiliseltä. Eikä mulla ole videotakaan tälle päivälle. Nyt menee ehkä hieman huonosti.

Koulussa on päättötyön suunnittelut täydessä vauhdissa, mutta huomenna en sitä pääse jatkamaan. Enkä edes maanantaina. Tylsää vaan istua himassa, varsinkin kun meni tää päivä nukkuessa. Varmaan menee yö taas valvoessa ja huominen päivä nukkuessa.

Onneks huomenna pääsee jo illalla ehkä vähän viihteelle. Pitää vaan toivoa, että ne veronpalautukset sitten kanssa tulee.

No, pakko se on saada tähänkin luukkuun vähän täytettä, joten tässä on ennenjulkaisematon kuva musta ja Tomin vaatteista:

Lähtee taas hienosti tää mun "joulukalenteri" päivän myöhässä liikenteeseen. Eilen olisin sen illalla tullut lisäämään, mutta mullapa ei meinannut netti toimia ollenkaan. Jouduin jopa sen takia menemään ennen 22 nukkumaan, huh.

Mutta mitäs mä tänä vuonna kirjottelisin.. Nyt ei ole kyllä minkäänlaista ideaa siihen, että siltäkin kantilta tänä vuonna mennään aika heikoilla hangilla.

Mä en oikein osaa mun ensimmäisestä päivästä mitään kertoa, kun se ei ollut niin jännä, että siinä olis mitään kerrottavaa. Siis tottakai tapahtu kaikkee, mutta en mä kaikkee sitä viitsi kirjata ylös.

Yhdessä ollaan istuttu monet aamut, päivät ja illat. Hauskaa meillä on aina ollut, mutta toisinaan minulla on saattanut myös hermot mennä sinuun. Nyt olet jo pari vuotta vanha, valkoinen ihosi on vähän kulahtanut, etkä tahdo enää elää ollenkaan niinkuin ennen. Pitääkö minun luopua sinusta ja hommata uusi tilalle?

Tänään viimeksi putsasin sinut niin hyvin kun nyt pystyin. Putsasin kaikkialta mihin yletyin, mutta et suostunut silti elämään kunnolla. Nyt kökötät vain makuuhuoneeni lattialla, uteliaan näköisenä taidat katsella sängyn alle. Tai sinne sinun vihreä silmä ainakin tuijottaa.

Sinne sängyn alle kohta joudut sinäkin ja ostan uuden tilalle. Se on musta ja sillä on paljon kiiltävämpi iho kuin sinulla. Se ehkä jopa toimisi! Joten varaudu siihen.

Okei. Hah! Nyt saat lukea koko jutun, koska luit ton ensimmäisen sanan: "Okei."

Tosiaan, mä nyt ajattelin kirjottaa taas kaikesta turhasta ja ehkä vähemmän turhastakin, koska mun päätäni alkoi taas kuumottamaan ja sormet syyhyämään. Haluan siis kirjoittaa. Kirjoittaa kaikesta maan ja taivaan väliltä.

Teenkö sen siis vanhalla tavallani, eli kun päätän lauseeni johonkin, niin jatkan siitä seuraavan lauseen? Lauseen, joka tulee varmasti olemaan kumma, koska koskaan ei voi tietää mikä on viimeinen sana. Sana, sanat, ne on tapa jolla ihmiset ilmaisevat itseään silloin, kun on tekemisissä toisten samallaisten otusten kanssa. Kanssa-sanasta on vaikea aloittaa lausetta, koska en ainakaan itse keksi mitään mielenkiintoista. Mielenkiintoinen on sanana hyvin mielenkiintoinen, en tiedä miksi, mutta se vaan on. On hienoa, että saan purkaa itseäni tähän blogiin. Blogiin, joka on pelastanut minut jo muutaman vuoden ajan kaikelta siltä, mitä en saa sanallisesti sanottua. Sanottua sain nyt jonkin hassun lauseen, jota en ihan varmasti itsekään ymmärrä.

Noniin, näittekö miten sekavaa juttua sitä suoltaa kun on tämmöinen olotila? Olotila on hassu, koska minun pitäisi olla nukkumassa, mutta olen ollut koko päivän liikenteessä, kylmässä ja nyt ei uni tunnu maistuvan, vaikka luulisi. Luulisi sitä kaikenlaista muutakin, mutta minä lopetan luulemisen tähän. Tähän, eli siis tähän minun blogiini, josta jo teille aikaisemmin kerroin. Kerroinko muuten, että tämä ei ole kovin järkevää? Järkeväähän minun touhuni eivät koskaan ole olleet, joten sillä ei ole mitään väliä. Väliä on vain sillä, millä on väliä, eli en tiedä millä. Millä, kertokaa se minulle? Minulle, joka en tiedä mistään mitään. Mitään maailman menosta en tiedä, koska en lue uutisia. Uutisia olisi kiva lukea, mutta toisinaan pelkään inhottavia otsikoita. Otsikoita, jotka käsittelevät sotia, hurrikaaneja tai vaikkapa maailmanloppua. Maailmanloppua, jonka on uhattu tulevan 2012 ja olen silloin vasta 23-vuotias. 23-vuotiaana elän lopun elämäni.

Miksi tälle jutulle ei meinaa nyt tulla loppua? Loppua, juurihan minä puhuin maailmanlopusta, ja ne puheet saisi kyllä myös loppua. Loppua, taas? Taas tästä ei meinaa tulla mitään, koska en osaa päättää lauseita enään sanoihin, joita en olisi jo aikaisemmin käyttänyt. Käyttänyt olen kaikki sanat ja lauseista alkaa muodostumaan entistä enemmän Rauno Repomiesmäisiä. Repomies on kova mies, se ottaa aina lääkkeet. Lääkkeet ne on minullakin, koska kärsin paniikkihäiriöstä. Paniikkihäiriö on ilkeä asia ihmiselle, koska ei osaa tehdä mitään. Mitään, mitään.

Olisko se siinä? :D Vähäksi ajaksi palaa purtavaksi.

En oikeesti tajunnu, miten joistakin kavereista voi saada voimia synkän arjen keskellä. Nyt mä olin lähes koko päivän Villen seurassa kun autettiin sen äitiä tyhjentämään vinttiä. Mulla oli ekaa kertaa arkena jopa ihan mukavaa.

Vanhojen tavaroiden joukosta löytyi pingismailoja pari kappaletta, mutta palloa ei niin mistään. Yhtäkkiä hoksattiin laatikko, missä oli kiekkoja, sähly- ja randompalloja. Kokeiltiin sit kaikki maholliset pyöreet esineet läpi ja mietittiin, että mikä niistä oli paras pingispallo.

Tän jälkeen me vielä jostain avonaisesta vinttikomerosta pongattiin jonkinlainen taitettava pöytä, josta sai helposti kivan pelialustan. Hetki kerettiin näpyttelee, ni Villen äiti tuli passittaa meiät hommiin. Hah.

Siis paljon parempi vaihtoehto sille, että istun kotona tekemättä mitään järkevää. Tällästä lisää, todellakin.

Niin, siinä kysymys. Minkä ihmeen takia multa tulee nyt tämmösii angsti-merkintöi? Miksen mä osaa kirjottaa mitään hauskaa? Miksen mä voi olla kirjottamatta mitään? Niinpä.

Nyt mä oon koko päivän vaan kelannu, et miksei ihminen voi löytää "sitä oikeeta".. Vaikka mä en usko koko satuun, että jokaiselle ihmiselle on se joku jossain.. Tai ehkä mä ennen uskoin, mutta se siitä sitten.

Nyt mä taas kuulostan niin säälittävältä sinkkumieheltä, että ei mitään rajaa. "Miksei mulla oo naista, yhyy?" ei ollut tarkoitukseni. Eikä tää oo ees yhtään mun tapasta olla täällä vinkumassa siitä, siksi mä nyt hieman ihmettelenkin.

Jotenkin tekis mieli kysyy, et mikä vika mussa on, mutta jätän kysymättä, koska vika ei ole mussa. Kukaan ei vaan tajuu mitä ne menettää mussa. Vähän itsevarmuutta kattokaas.

Jos mä nyt saan suoraan avautua, täällä kaikille teille kivoille ihmisille, niin sanon suoraan, että mä olen ehkä siltä kantilta harvinainen mies, että vaikka mä puhun "pillun saamisesta", ni se ei oo se mitä mä naisesta oikeesti haluun. Onhan se tietty aina ihan kiva lisä siihen, mutta ei se oo se pointti. Alkaa muuten uhkaavasti muistuttaa jotain treffi-ilmotusta, hah.

Ja niin, jatketaan tota äskestä juttua siten, että mä olen niinkin sitoutumiskykyinen ihminen, että jos mä olen yhen kanssa.. No niin, en mä kiellä sitä, ettenkö saattais joskus toisia naisia kattella, ihan vaan sen takia, että se on meille miehille tapa säilyä hengissä.. Mitähän toikin tarkotti. Tulee taas hieman epäselvää tekstiä, mutta kuitenkin. Saatan katella muita, mutta sen teen vaan harmittomana hupina. Mutta muihin naisiin en koske, jos varattuna joskus onnistun pysymään.

Mua vituttaa ihmiset, jotka pettää.. Mä en oikeesti tajua sitä hommaa. Jos haluu hyppiä vieraissa, ni oishan se ihan hyvä kertoo sille toisellekkin osapuolelle, että nyt asiat on näin, että lähetkö mukaan vai lähenkö mä niiden toisten matkaan..

Mua ei oo tietosesti koskaan petetty, mutta voihan se olla, kun ei ihmisiä koskaan tunne tarpeeks hyvin, etteikö niinkin ois voinu joskus jossain suhteessa käydä.. Mutta se on yks asia, mitä mun on hyvin vaikee antaa anteeks. Se on oikeesti, et se on minä, tai sitten ne kaikki muut.. Jokainen tekee oman valintansa, jonka luulis olevan aika helppo - tottakai ne muut, koska niitä on enemmän.

Nostan hattua taas niille, jotka tän koko mun vuodatuksen jakso lukea. Ja ne, jotka hyppäs suoraan tähän loppuspiikkiin, mä sanon vaan, että.. No, en sano niille mitään.

Kiitos, anteeks, näkemiin.

Minkä takia mun päivät tuntuu nyt tällä hetkellä tältä? Tältä, eli siis helvetin tylsiltä. Mä en oo vissiin pariin viikkoon arkena tehny mitään muuta kun käyny koulua ja loppupäivä on menny himassa koneella. Ei tää voi olla kenenkään mielestä hauskaa.

Rämpytän vaan noita kaikkia mun linkkejä tuolta ylhäältä ja katon 5 minuutin välein, onko minnekkään ilmestynyt mitään uutta. Ja aina samoin tuloksin - kukaan ei tee missään mitään ja missään ei koskaan tapahdu mitään.

Jotenkin vaan.. Äh, tuntuu tosi turhauttavalta. Ne on hyvin superhienoja hetkiä kun Facebookin välilehdessä lukee yhtäkkiä "Facebook (1)", joka siis merkkaa uutta ehkä-minua-koskevaa asiaa. Sen jälkeen meno on taas sama.

Kommentitkin piristäis täällä Gallerian puolella, mutta eipähän kukaan täälläkään koskaan mitään tee. Aina vaan yhteisöviestejä ja kun ne kattoo niin ne puolittuu IGmods- ja Xbox 360-yhteisöjen kesken. Tylsää!