IRC-Galleria

Kävin tossa äsken vessassa, pissalla. Mielenkiintoinen tieto tähän alkuun, heh. Mutta tosiaan, kattelin siinä.. No, vessan kaakeleita.. Ja tuli mieleen kaikenlaisia hassuja mietteitä.

Keskustelin asiasta jo henkevästi Miran kanssa Messengerin puolella, mutta pakko mun on jakaa nää ajatukset tänne mun blogiinkin, ettei pääse unohtumaan.

Eli siis, kuinka se ensimmäinen ihminen, joka nyt ylipäätään keksi harrastaa seksiä naisen kanssa, keksi sen, että miten sitä harrastetaan? Olikohan siinä semmonen palapeli-efekti, eli tyyliin: "Tää menee tonne." Kuinka kauan maailman ensimmäinen akti kesti? Sattuiko se? Kuinka monta desiä siinä oikein purskahti nuijapäitä ilmoille?

Ja niin sitä taas ajauduttiin miettimään kaikenlaista. Miten ensimmäinen ihminen reagoi erektioon? "Hei kattokaa, tälle tapahtuu jotain! Ei jumalauta, ei se sen kasvaminen nyt meinaa loppua millään!" Tulikohan siinä hetkessä samantien mieleen, että "Hei Irma, nyt kun tää on tämmönen ni nyt se saattais sopia paremmin sinne sun koloos!"

Sitten se jatkuu vielä sillä, että miten se ensimmäinen nainen, joka tuli raskaaksi, reagoi siihen mahan kasvamiseen ja näihin muihin vaivoihin? "Hei Jaakko, katohan tätä mun mahaa.. Hei, nyt tapahtuu jotain.." Ja sitten alkoi synnytys. Mitenhän se on onnistunut ilman kymmenpäistä, huutelevaa kätilölaumaa "TYÖNNÄ! NYT TYÖNNÄ!" Onko se mahdollista? Ja sitten kun se lapsi on tullut maailmaan, niin mitenhän siihen on suhtauduttu? "Katos Jaakko, täältä tuli tämmönen.. Tämmönen otus. Näyttää ihan meiltä, mutta on kyllä paljon pienempi." Onkohan sitäkin yritetty heittää keihäällä siinä vaiheessa kun se on puskenut ulos naisesta? "Hei! Dinosaurus!" Mene ja tiedä.

Ylipäätään nyt rupes mietityttää kaikki tälläset, että miten ihminen on oivaltanut tehdä jotain. Missä vaiheessa seksikin muuttui yksin nysväämiseks? "Toi naapuriluolan Birgitta ei suostu näyttämään mulle koloaan.. Voisinkohan mä matkia sitä koloa vaikka kädelläni.. Heei, täähän on hienoo! Mihin me tota toisenlaista otusta enään tarvitaankaan?"

En osaa lopettaa kun pääsin vauhtiin. Eli, miten ihminen on reagoinut kakkaan ekan kerran? Yhtäkkiä vaan pötkylä ruvennu valumaan jalkaa pitkin ja sitten se on katellu sitä ja "Mikä tää on? Mistä tää tuli? Haisee, hyi." Siis oikeesti, miettikää nyt. Oishan se kummallista jos ihmisestä alkais yhtäkkiä tulemaan jotain tavaraa. Mikä on ollut se ensireaktio? "Haiseva dinosaurus! Hyi!" Ja keihäs lentää taas.

Se tais olla siinä. Kiitos ja kumarrus.

Terve ja heipä hei! Se on Tekko taas täällä. Tälle päivälle ei ole ainuttakaan kysymystä tai mitään angst-tekstipätkää. Tälle päivälle on, yllätys yllätys, VIDEO! Videon meille tarjoaa ihan oma Youtube-channelimme, VeViTV! Videossahan ei taaskaan ole päätä eikä häntää, mutta saattepahan taas vähän puheliaamman luukun. Heha.

JOULUUN 10 PÄIVÄÄ! Ja muistakaa, että minulle saa esittää niitä kysymyksiä, että "Mitä olet aina halunnut tietää minusta?". Vastaan niihin aina seuraavana päivänä mielelläni.

Ainut kysymys, mikä minulle esitettiin, tuli eräältä ahkeralta Tekkoblogin lukijalta:

"Susta (ja nipukasta) on sellanen kuva missä oot mustassa paidassa ja ketju kaulassa. mitä se oikeen tarkotti? eks sä ollu viel sillon yhtään hobbari? ja millasta musiikkia sellasissa vaatteissa kuunneltiin? vai olit sä vaan kaappi-hoppari?"

Kyseinen kuvahan on siis tässä:
Kyseinen kuvahan on siis yläasteajoilta, kaiketi vuodelta 2005. Ja siis mullahan oli se ketju (btw: Kyseinen ketju oli mulla pari kertaa koulussakin mukana ja meidän Vancouver hopeamitalisti Peetu Piirosen pikkuveli, Petja, käski mua ottaa sen pois, koska se näytti sen mielestä tyhmältä. Tulin samaan tulokseen itsekin myöhemmin.) nimenomaan säilyttääkseni sen mahtavan hoppari-egoni. Housut ei ollu sillon vielä niin bägit mitä ne on nyt, mutta kyllä useimmiten musiikki oli aina rappia, mm. Skandaalia.

Se oli niitä aikoja kun pukeutuminen ei ollu mulle mitenkään iso juttu. Heitin päälleni kaiken mitä mistään ikinä sain. Ja kai sen huomaakin? Ensinnäkään nykyään en käytä enään minkäänlaisia kuviollisia paitoja, koska en yksinkertaisesti vaan pidä semmosista.

Mutta siis, lyhyesti ja ytimekkäästi: En ollut kaappihoppari, kyllä se tyylisuuntaa välittyy katsojalle tuossa massiivisessa ketjussa. Mustat hupparit on arkipäivää, ei aina tarvii olla HEVIHEVI-mies kun kulkee mustassa hupparissa. Vaatteet ehkä oli ihonmyötäiset tai jotain, koska vaatteet sillon osti yleensä äiti, enkä ite päässyt asiaan hirveesti vaikuttamaan. Piti ostaa mitä halvalla sai.

JA LISÄÄ KYSYMYKSIÄ HUOMISELLE PÄIVÄLLE! KIITOS!

Nyt vituttaa:
- Mun jokavuotinen joulukalenteri pääsi pahasti kusemaan.
- Mulla ei ole mitään tekemistä.
- Kirjoitin tänään 4 paperillista tekstiä.

Josko tähän tehtäisiin pieni muutos, ja jatkaisin typerää joulukalenteria tästä päivästä eteenpäin. Yhyy. Tässä jäi ainakin 5 päivää väliin, enkä keksi mitään hauskaa viidelle päivälle. Tai no voin yrittää. Alotetaan siis sittenkin kahdeksannesta luukusta ja tehdään niistä vähän tyhmempiä kun aikaisemmista:

Kahdeksanteen luukkuun ilmestyy hyvä biisi. Kristiina Wheeler - Kiitos kun muistit. Uh, siinä vasta kaunis nainen ja mahtava biisi. Omnomnom!

Yhdeksänteen luukkuun, hmm. Mitähän me tänne keksitään? Ei keksitä mitään, niin laitetaan tähänkin yks jännä biisi. Putouksen tulevasta kaudesta esimakua..

Mua ärsyttää se nainen jolla on ne kansallisvaatteet.. ÄRSYTTÄVÄ! Yh.

Kymmenes luukku, huh. Kokoajan vaan pahenee.. En keksi kyllä taas yhtään mitään. Nää vaan on tosiaan tämmösiä hätäluukkuja, jotka on pakko tehdä, koska muuten joulukalenteri kusis pahasti. Eli tähän luukkuun tulee.. MÖRKÖ!

Numero 11.. Hmm. Tänne tulee päivitetty versio SP-Studion South Park-minästä. En nyt ihan täydellisesti saanu sitä muistuttaa itteäni, mutta joka tapauksessa. Tämmönen tuli:

Viimeinen luukku nyt vähään aikaan. Hmm, mitähän mä tähän keksisin. En edelleenkään keksi mitään, voi pirskatti. Jos tehään silleen, että tähän luukkuun mä esitän tämmösen: "Kysy minulta kysymys, joka sinua on aina minussa askarruttanut." Ja jos saan tarpeeks kysymyksiä tähän, niin joku numero tulee olemaan semmonen, että vastaan kaikkien kysymyksiin. Oli ne mimmosia tahansa.

KIITOS!

Näin moni ihminen ei voi mitenkään olla väärässä. Eli tuo on jänis, eikä mikään perhanan kysely.

Ensiksikin pahoitteluni siitä, että tämä tulee pahasti jälkijunassa taas vaihteeks. Ei oo vaan löytynyt mitään inspiraatiota uusiin luukkuihin, mutta nyt mulla olis ainakin vähän juttua kerrottavana.

Lisätäänpä kuudennelle päivälle taas joku hauska kuva täältä koneelta, jos vielä jotain ennenjulkaisematonta löydän. Videoihin ei ole löytynyt mitään ideaa, niin niitä ei nyt ole uusia.

Kuvaa siis:
- Mira muistaa nää leivät varmaan hyvin. Oli kuulkaas semmosta herkkua, että ette uskokkaan. Nää oli vast tämmönen alkupala tähän kuudenteen luukkuun.
- Meigäkin osaa meikata. Tosin saattaa olla, että oon käyttänyt ripsiväriä ihan väärissä paikoissa.
- Laitetaan vähän kesäsempää kuvaa kaamosmasennuksen keskelle. Ah, kesä, tupakkia ja lonkeroa. Hyvää seuraa ja nurmikolla tsillailua.

No, siinä nyt oli muutama kuva, ettei ihan tylsä luukku tullut tästä. Toivottavasti oli kivoja kuvia, vaikka mä parissa itse esiinnyinkin taas.

Seiskaluukkuun ei tule kuvia, videota tai muuta söhellystä. Tähän tulee avautuminen. Mua nyt ahdistaa itteeni niin paljon nää raha-asiat ja se, että mä käytän aika paljon rahaa alkoholiin. JA mä en nyt välttämättä sitten kaipaa kommentteihin mitään jeesustelua tai kehittäviä vinkkejä. Tää nyt vaan sattuu menee nyt näin.

Eli, mistä mä nyt haluan tähän seitsemänteen luukkuun avautua, on tosiaan mun rahalliset ongelmat ja toi mun alkoholin käyttäminen. Tosiaan, kuten sanottu niin mä olen tällä hetkellä omasta mielestäni aika pahasti kusessa noiden raha-asioiden kanssa ja kaikenlisäksi mulla on nyt tän kuun vuokra maksamatta, enkä saa sitä edes tässä kuussa maksettua. Se on nyt mennyt muutaman kuukauden niin, että mä olen maksanut edellisen kuun rästejä seuraavassa kuussa, eikä siitä vielä ainakaan ole tullut mitään suurta ongelmaa.

Mua vaan itteeni, ja varmasti myös VVO:ta, kismittää suuresti se, että en saa mitenkään vuokraa maksettua ajallaan. Ensinnäkin opiskelijoiden pienet tulot, VVO:n suht korkeat vuokrat ja siihen päälle sitten kaikki elämiset yms. Mä olen aikamoisessa kusessa tän vuokran kanssa, mutta toivottavasti, siis tosissani toivon, että ei mene ulosottoon mitään. Se on oikeesti ainut mitä tällä hetkellä toivon sydämestäni. Ei ulosottoon, ei ulosottoon.

Mä saisin maksettua enemmän VVO:lle, jos! Nimenomaan JOS mä lopettaisin alkoholin käytön joka viikonloppuisena tapana. Mutta miettikää oikeesti sitä, miten tylsä ihmiselämä voi olla. Mä herään aamulla kouluun, pakerran koulussa töitä tai lusmuan jossain nurkassa. Sitten mä tulen kotiin, istun tietokoneella tekemättä mitään kovinkaan järkevää. Sitten mä illalla menen nukkumaan.

Eikö siis ole ihan hienoa, että mä voin sitten viikonloppuna ottaa rennosti ja lähtee kavereiden kanssa juomaan? Se olis hienoa, jos mulla olis rahaa. Ja vaikka mulla ei olis rahaa, ni mun on aina revittävä se "viikonloppuraha" jostain. Ja se menee kutakuinkin aina alkoholiin.

Heti kun joku/jokin antaa mulle nyt syyn oikeesti lopettaa sen alkoholin kanssa läträämisen, niin mä voisin sitä vähentää huomattavasti. Se ei todellakaan ole mulle ongelma. "Alkoholismin vaihe on kieltäminen" tai jotain lässynläätä, mutta mä tiedän, että se ei ole mulle ongelma. Se ei ole esimerkiksi koskaan ollut mulle mitenkään haitaksi koulu- tai työelämässä. Mä olen päässyt sovittuihin tapaamisiin ja tälleen. Joten mikä ongelma se on? Mä osaan rajottaa alkoholin viikonloppuihin.

No siinä määrin mulla saattaa olla jonkinlaista alkoholismin vikaa havaittavissa, että jos mulla ois perjantaina 20 euroa rahaa ja sillä pitäis mennä viikonlopun yli, niin kyllä se 20 euroa menee perjantaina illan aikana kurkusta alas. Mutta eikö se ole nykyään enemmän kun normaalia? Mä en sentään joka viikonloppu enää juokse baareissa, joten sekin on jo pientä edistystä.

Ja mikä tässä oli pointtina, niin se, että mulla on nyt 100 euroa rahaa ja mä voisin sillä yrittää maksaa VVO:lle vuokraa, mutta en sitä tee. KOSKA sitten mulla ei jäisi loppukuuksi rahaa elämiseen JA juomiseen. No, tässä tuli ehkä toinenkin syy siihen, miks mua vois sanoa alkoholistiks. Mä jo nyt haaveilen viikonlopusta ja alkoholin tuottamasta hetkittäisestä hyvänolontunteesta.

Tää mun teksti saatto olla vähän epäselvää shaibaa, eikä tää ees kuuluis mihinkään "joulukalenterin luukkuun", mutta en mä tänne mitään muutakaan keksinyt ja ajattelin, että avautuminen saattaisi jeesata omaa oloa.

Että näin meillä. Entä teillä? Kiitos.

Eipä tälle päivälle videota. Eikä minkäänlaista raporttia tekemisistäni, koska mitään kovin kummallista ei ole tapahtunut.

Yhden kuvan vain tälle päivälle uploadaan. Ollaan sitä joskus oltu lehdessäkin:

Kuvakin on vanha, mutta nyt ei tosiaan keksinyt tälle päivälle mitään muutakaan. Sunnuntai, miettikää sitä.

Eipä taas neljännellekkään päivälle keksi mitään muuta kun videon. Joten tässä tulee taas: