IRC-Galleria

Hei te sankarit, jotka olette eksynyt lukemaan blogiani.

On tässä nyt tullu katottua Heroes -nimistä tv-sarjaa ihan urakalla. Ja kun mä sanon urakalla, niin se on aika urakalla.

Arvasin, että kolmoskauden kanssa kävis ihan samalla tavalla kun ykkös- ja kakkoskaudenkin. Vetäydyin omaan pieneen makuuhuoneeseeni pariin otteeseen ja väijyin vain tietokoneen ruudusta Heroesia.

Lasketaanpas nyt, että kauan mä sit kaiken kaikkiaan taas tuhlasin aikaani Heroesin parissa:

Ajatellaan, että yksi jakso kestää n. 40 minuuttia. Sitten mietitään, että jokaisen jakson alussa tulee noin.. No, keskimäärin 3 minuuttia kaikkea turhaa (=skipattavaa materiaalia). Eli väijyin yhtä jaksoa about 37 minuuttia.

Heroes S03 on kaksiosainen. ensimmäinen osa on nimeltään "Villains" ja toinen on nimeltään "Fugitives". Villains-osassa on 13 jaksoa ja Fugitives-osassa 12 jaksoa. Kaikenkaikkiaan siis 25 jaksoa.

25 * 37 = 925 minuuttia. 925 minuuttia on tunneissa 15 tuntia ja 25 minuuttia. No, sehän ei tietenkään mennyt semmosena 15 tunnin maratonina, vaan Villains tuli katottua aika maratonina ja Fugitives myöhemmin pienempinä annoksina. Mitä aikasemmin laskeskelin, niin parhaimmillaan istuin sen 8 tuntia koneella.

Sinänsä huvittavaa, että näiden kausien aikana suosikkihahmoksi nousi pari kertaa Sylar - tuo pahis! En oo vissiin koskaan missään sarjassa pitäny pahiksista, vaan oon aina ollu hyvis.. Ni mitä tämä on? Toisaalta Sylarin juonikuviot oli aika loistavat tässä kolmoskaudella.


Ja viimeksi kun kirjotin Heroesista, niin sanoin, että Hiroa ei voita mikään. Juttu on nimittäin vieläkin näin. Hiron ja Andon kuviot vaan on ihan loistavia. Sarjan koomikot. Toisaalta vähän harmitti, että Hiron aikamatkoille kävin miten kävi..


Ja eipä mul vissiin täs muuta tänään. Kohta starttaa Heroes neloskausi-maratoni. Moro! o/

Oli huomattavasti lepposampaa olla eilen pihalla ryypiskelemässä kun iänikuisessa asunnossa korttipelin ja Xboxin äärellä. Näitä lisää, kiitos.

Mielenkiintonen aamu, hmm, tosiaan.

Broidi pyyteli mua siinä joskus yheksän aikaan mukaansa ku sen piti ruveta laittaa autoonsa, tai jotain.

No lähettiin liikenteeseen ja pörrättiin tuolla jossain jonkin aikaa. Mentiin sitten niiden parkkipaikalle ja broidi siinä rupes räpeltää auton kanssa ja mä vähän väsyneenä (olin edellisenä yönä menny nukkumaan neljän aikoihin ja heränny siis sillo yheksältä) istuskelin siinä autossa ja yritin pitää silmiä auki. Jossain vaiheessa keksin sitten, että takapenkki on hyvä nukkumapaikka.

Siinä sit nukuin vissiin kokonaisuudessaan pari tuntia auton takapenkillä mitä eriskummallisimmissa asennoissa.

Ja hei! Toinen mielenkiintonen asia on se, että oon vihdoin saanu aikaseksi kattoa Heroesin 3:tta tuotantokautta. Eli siis Heroes S03 E01-E13 katottu. Vielä olis kyseistä jaksoa jäljellä E14-E25.

Todella mielenkiintoinen sarja, huh. Koskahan jaksais kattoo kaikki loput mitä tosta on tullu.. :D

Huomenta vaan kaikki kevätkääryleet.. Ette usko mikä olo mulla on ollu koko päivän. Ja on tavallaan edelleenkin, vaikka vasta nukuin semmoset kivat pienet päikkärit.

Oikeestaan vähän meinaa ärsyttää tää näppäimistön pitämä ääni, mut ei me välitetä siitä.

Ei mul oikeestaan mitään asiaa ollu kuhan tulin taas vaan vähän kirjottelemaan. Uskokaa tai älkää, mutta tästä olosta päätellen muistaa valmistuneensa eilen puusepäksi.

Jos sitä pistäs pizzaa uuniin..

Nyt sitä ollaan sit niinku suhteellisen virallisesti PUUSEPPÄ! Mä ajattelin, että tästä seurais semmonen hyvänolontunne ainakin täksi päiväksi, mutta ei.. Elämä tuntuu yhtä tylsältä kun aikasemminkin. Se on niin väärin.

Toisaalta aika helpottunu, ettei tarvii enää herätä kouluun. Mut seuraavaksi tässä ollaankin menossa töihin, mitä todennäköisemmin. Jos nyt kumminkin lomaillaan ensin.

Mut jos tää puuseppä jatkais tästä matkaansa, hmm, baariin? Haha. Eikai nyt vielä, mutta tänään kumminkin. See ya!

Hei te.. No, te juuri.

Tiedän mitä tarkoittaa déjà vu, mutta teille, jotka ette tiedä niin tässä lainaus Wikipediasta:


Ja jos mieleesi nousi mietteitä, ja päälimmäisenä sellainen, että mitähän se Tekko nyt taas sepustaa. No, voin kertoa teille, että koin tässä äsken ehkä elämäni friikeimmän déjà vun.


Kaikkihan tietää, että Pirates of the Caribbean-elokuvasarjalta on tullut taas uusi elokuva. Ensi-ilta Suomessa 18. toukokuuta 2011, eli en ole voinut nähdä kyseistä elokuvaa aiemmin. Tai jos olisin, niin muistaisin kyllä suhteellisen hyvin kaikki tapahtumat.

Mutta elokuvan loppupuolella on kohtaus, joka tapahtuu, no.. Jonkinlaisessa pimeässä maastossa (en viitsi valaista, koska saattaa olla ihmisiä, jotka eivät kyseistä elokuvaa ole vielä katsoneet). No, se kohtaus alkoi ja vähän alun jälkeen huomasin, että oon nähnyt tän kohan joskus aikasemminkin. Rupesin siinä sit miettii, et hei.. Nään koko leffan ekaa kertaa?

Tilanne vaan jatku ja jatku ja kun sitä siinä seurailin, niin kaikki kohdat tuntui tutuilta. Ihan uskomattoman pitkään tuntui, kun oisin tiennyt mitä elokuvassa seuraavaksi tapahtuu.. Todella mielenkiintoinen, mutta toisaalta myös hieman spooky tilanne.

Tosi friikkiä jatkoa ihmisille.

Maahinen pitäisi ampua kuuta kiertävälle radalle, koska sanoi mua agressiiviseksi blogaajaksi sillä perusteella, että olen kokoajan ampumassa kaikkia avaruuteen. Enhän minä ole koskaan niin sanonut.

Ja hei, tänään oli viimenen koulupäivä - ainakin työn osalta. Huomenna noudetaan vaan todistukset ja sit ollaan valmiita puupäitä. Ei ole Koskisellakaan enään mahdollisuutta vaikuttaa asiaan mitenkään, hah. Tieto on nyt aivan varmaa, ja sitä ei *koputtaa puuta* estä mikään!

Munamies, reggae, wut? Toisaalta tulee noista sanoituksista mieleen Leevi and the Leavings, osaako joku selittää miksi?

Mut ei mulla muuta tällä kertaa. Tuupatkaa toisianne ja eläkää elämänne onnellisena loppuun asti.

p.s. Unohdin kertoa hauskasta jutusta. Tänään koululla tiputin tupakantumpin maahan, se pyörähti kerran ja oli sen jälkeen maassa pystyssä tulipää ylöspäin. Se oli huvittava se.

Hei norpat.

Ajattelin nyt vähän avautua parista mua ärsyttävästä tai muuten vaan mieleen tulevasta asiasta.

Ensimmäinenhän on se, minkä sain taas viime perjantaina huomata: ihmiset, jotka on valmiita pistämään toista ihmistä turpaan vaan sen takia, että pukeutuminen tms. ei miellytä omaa silmää.

En siis itse saanut turpaan tai muutenkaan mitään ruhjeita, mutta sain kuulla taas pientä uhittelua pukeutumisestani.

Jos asia olis mun päätettävissä, ampuisin tän tyyppiset ihmiset avaruuteen ilman happea. Mä en kumminkaan oo koskaan lähteny kenenkään kanssa haastamaan riitaa, koska en taho tapella, ei kiinnosta. Ni sit tulee ihmisiä, jotka väenväkisin tahtoo vääntää jokaisesta asiasta kymmenen kertaa isomman ja ylitsepääsemättömämmän.

Kun tällä maapallolla saiskin elää rauhassa. Isommassa mittakaavassa tää tarkottaa just näitä saatanan terroristeja. Ei ne anna ihmisten olla rauhassa ja pilaa sellasten ihmisten päivät, jotka tahtoo vaan olla. Niin suunnaton ärsytys. Miksi MINÄ en saa olla rauhassa jos MINÄ haluan? Tarvii siihen muiden puuttua..

Toinen asia, ei niinkään vakavalla naamalla, mutta kumminkin: mitä helvettiä oikeesti täällä Irc-Galleriassa tapahtuu? Kattoo tuolta Suositut-osastolta ihmisten kuvia, näkee siellä tissit tai jotain vastaavaa, menee tarkastelemaan lähempää ja ihan vaan siinä sivusilmällä lukee henkilön saamat kommentit. "Hot", "Kivat tissit", "Pannaanko?" ja tämmöstä. Ei siinä vielä kaikki, siinä vaiheessa siitä tulee huvittava kun katsoo henkilön, joka kommentin on laittanu: Jonne, ~14 v. Hei mitä helvettiä oikeesti?

Joo, siis kyllähän poikia tissit kiinnostaa (itseänikin, yllätyskö?), sitä en kiellä. Mutta pitääkö ittensä tehdä tyhmäksi? En tiä ymmärtäisinkö edes täysikäsiltä tommosta käytöstä, mutta jotenkin menee nää ~14 vuotiaat jonnet yli ymmärryksen.

En tosiaan osaa sanoa naisten puolesta, mutta hei: kuinka moni nainen oikeesti odottaa tissi-kommenttia itteään monta vuotta nuoremmalta pojalta? Epäilen vahvasti, että niitä ei ole monia.

Eipä mulla muuta. o/

Joo, toi malli tohon otukseen on internetin syövereistä, mutta itse raapustin sen paperille. Jou!

Nyt se sitten taas tapahtui. Innostuin kirjottelemaan tänne kokoajan. Siis mieli tekisi kirjotella kokoajan, mutta en sitä tee siitä syystä, että eihän siinä olisi enää mitään järkeä. Jos sitä kirjottais 30 tuntia päivässä, ni eihän sitä paljon muuta ehtisi tekemään.

Mut tosiaan, en taas tiedä mistä kirjottasin, mutta kirjoittamisen halu on pakko purkaa jotenkin. Kirjotan sit taas jotain todella epämääräistä, kuten tämä tämänhetkinen teksti, jota tähän koneelle naputtelen. Ei mitään järkeä, ei niin mitään.

Mutta tosiaan, koulusta valmistuminen alkaa olemaan ihan 100% varma asia. Sain tänään näyttötyön lopullisesti kasaan ja sain tulostettua päättötyöstäni toisen kopion opettajalle. Mitä tässä on enää tekemättä.. No, todistuksen noutaminen. Se ei toisaalta ole kyllä kovinkaan iso operaatio, kai.

Tässä sit taas palloilen kahden ajatuksen välillä: juodakko tänään, vai eikö juoda? Mieli tekisi kyllä, mutta toisaalta.. Kai musta on tullut jonkinverran aikuinen, koska toisaalta en viitsisi nyt viimeisellä kouluviikolla lähteä palloilemaan baareihin. Ja kun sitten taas miettii, niin kohtahan on hyvää aikaa lähteä baareihin vaikka maanantaisin.. Hmph..

Nyt voitte tunkea ne silmänne takaisin sinne silmäkuoppien syövereihin ja painua helve... Eiku hei! Ensin kommentti, kiitos.