Tämä kynä kädessäni kirjoittaa sanoja.
Sanoja, jotka kertovat tunteistani.
Tunteistani sinua kohtaan.
Sinua, jota rakastan.
________________________________
Haluaisin tulla luoksesi,
tuntea sinut lähelläni.
Kokea hellyytesi ja olla hyvä sinulle.
Käpertyä kainaloosi
ja nukahtaa siihen.
Rakastaa sinua unimaailmassakin.
________________________________
Katson ulos huuruisesta ikkunasta,
siellä on kylmä.
Sydämenikin on huurussa
ja sieluani viiltää kylmä viima.
Kesä ja aurinko sulattaa jään
ja poistaa kylmyyden.
Sinä ja rakkautesi
voitte sulattaa minut
ja poistaa yksinäisyyden.
________________________________
En saa rauhaa,
sisälläni riehuu myrsky.
Se kaataa tieltään kaikki esteet
ja se ottaa sen minkä haluaa.
Uskaltaisimpa minäkin...
Ottaisin sinut syliini
ja rakastaisin.
________________________________
Suru viiltää sydäntäni
ja kyyneleet valuvat poskillani.
Sydän täynnä rakkautta ja surua.
________________________________
Sydämeni sopukoissa,
sieluni syövereissä asustaa tuska.
Tuska menneisyydestä,
tuska tästä päivästä,
tuska tulevaisuudesta.
Siellä sen koti on...
Muiden katseilta piilossa.
________________________________
Istun yksikseni...
Ympärilläni on ihmisiä, kavereita...
Mutta silti olen yksinäinen...
Ei ole ketään,
joka ymmärtäisi yksinäistä sydäntäni.
________________________________
Kaunista, hyvin kaunista
toivoisin kaiken olevan.
Ei rumaa ajatusta toisesta,
ei pilvistä ja sateista säätä.
Vain rakkauden täyttämiä sydämiä
ja auringonpaistetta
jokaiseen päivään.
Vaan eipä sitä kaikkea kauneutta
osaisi arvostaa,
jos ei tiellemme osuisi myös
muita tunnetiloja
ja varjoja
kulkemallemme polulle.