IRC-Galleria

Tässä kaupungissa on kauppa,
joka ostaa, myy ja vaihtaa.
Sen kaupan ikkunassa oli ilmoitus:
MYYTÄVÄNÄ SIIPIPARI PILKKAHINTAAN.

Minä menin sisään.
Siellä oli kauppias takana tiskin.
Minä kysyin: -Mitä maksaa?
Hän vastasi: -Kahdeksan markkaa.
Minä sanoin: -Se on liian paljon.

Hän: -Katsokaa! Laatutyötä!
Minä sanoin: -Minä maksan kuusi.
Hän: Kuusi ja puoli on alin.

Minä maksoin kuusi ja puoli
ja sulloin siipeni salkkuun.
Ne kotona pesin ja pyyhin
ja kiillotin kultaisiksi.

Ja sitten: Lehahdus lentoon!
Minä liuskin ja läyskin liidän
yli torin ja katujen ruuhkan
ja autojen röyhkeän rahvaan.

-Lain nimessä, seis! joku käskee.
Se on liikennekonstaapeli.
Sakkolappu ja putkan avain on hänellä kourassaan.

Hui hai! Minä ylemmäs kaarran.
Vaan Suurkirkon portailla seisoo
kirkkoherramme Pyhäkenkä.
Hän parkuu: -Nyt SE on tullut!
Jo tuomion enkeli saapui
eikä armahda yhtäkään teistä.

Mutta pääesikunnassa istuu
isoeversti kiikarin kanssa.
-Ilmahyökkäys! eversti karjuu.
-Nyt kuntoon torjuntatykit!

Ja kun aurinko siivissä säihkyy
kuin taivainen tulipalo
tulee VPK sireenit soiden
ja kypärät kallellansa.

Mutta kaunis rouva istuu
Kaivopuistossa koivujen alla.
Hän parsii sinistä sukkaa.
Hän sanoo: -Olet hyvä enne.
Olet enkeli ensimmäinen
joka tästä on lentänyt ohi.

Hei tuhat lasta huitoo
kansakoulun ikkunasta.
Mutta opettaja lausuu
perin oppinein äänenpainoin:
-Se on vain eräs lintulaji,
latinaksi Rara avis.

Vaan ensirakkaus katsoo
minua niin haikeasti
keskeltä autojen melun.
Hän sanoo: - Ota minutkin mukaan.
Kun minäkin tahtoisin siivet.

Minä heille vilkutan, nauran
ja sanon surullisena:

-Nämä ovat loppuunmyydyt.
Tämä oli viimeinen pari.
Jo tukkaani tähtiä tarttui
ja takkiini aurinkotuuli.

Vai iltako helmaansa peittää
ja piippujen synkkä savu
ja syttyvään mainosvaloon
minun siipieni aurinko sammuu.

Minä lähden ja hartaasti pyydän:
-Sano kissalle terveisiä.
Sano, että voin oikein hyvin
vaikka unohdin kaulaliinan.

Kas kun kaikilla enkeleillä
on unohtava mieli.
Niiden tuvat tuulesta tehdyt
ja rakkaus on niiden kieli.

-Leena Krohn