IRC-Galleria

"Mä en todellakaan jaksa nousta. Väsyttää.
Ei huvita yhtään mennä kouluun,
kun se on joka päivä sitä samaa.
Ei huvita opiskella.
Enkö mä vaan voisi jäädä nukkumaan?
Mä haluaisin vaan jäädä tähän.
Olla ihan paikoillaan.
Mieluiten mä en heräis enää ikinä.

Tukkakin tarvis kammata, mutta en mä jaksa.
Vois varmaan vaihtaa vaatteita.
Ja paskat mä mitään jaksa käydä valitsemassa.
Hampaatkin tarvis varmaan pestä.
Liian ylivoimaista.
Miks elämän pitää olla tälläistä.
Mä en jaksa.
Mä en ymmärrä mika mua vaivaa.

Mä inhoan tätä tunnetta, kun maha ja
sydän sattuu ja tuntuu kuin haluaisi mennä
kippuralle ja jäädä siihen.
Silmät turpoaa niin, ettei näe.
Sattuu ja itkettää, eikä loppua tunnu olevan.
Sitä vain haluaisi olla olematta.
Olla ilman kipua.
Sitä tajuaa vain pienen pienesti hengittävänsä.
Tuntee olevansa kivuliaasti elossa,
vaikka haluaisi olla kuollut.

Musta tuntuu kuin en kuuluisi tänne.
Kun katson peiliin, mä en enää tunnista itseäni.
Mua katsoo joku ventovieras.
Tyhjät silmät tuijottaa ahdistavasti takaisin.
Mä vaan haluaisin kauas pois täältä.
Jonnekin, missä ei ole kipua.
Jonnekin, missä ei tietäisi onnesta, ei surusta.
Jonnekin, missä kukaan ei voisi satuttaa,
eikä mun tarvitsisi itkeä, enää ikinä."


Otteita "Masennus"- näytelmästä.
Ensi-ilta nähtiin Loimaan teatterissa 16.9.2006.

VARO,

MUL

ON

VAIKEE

MIELI,

PAHA

LUONNE

JA

ILKEE

KIELI.


Katri Ylander - Ei kiinnosta

Ootsä koskaan miettiny, jos sul ois 24 tuntii aikaa,
mitä sä tekisit? minne menisit? mitä keksisit? mitä tekisit? mitä tekisit?
Jos mul ois vuorokaus aikaa elää, tietäsin kui menetellä,
en kertois kenellekkää, haluis et mun perhe pelkää,
itkeminen pilais kaiken ja se ois selkeet että pysyisin vaa hereil enkä tuhlais aikaa edelleenkään
alottasin aamun soittamalla läpit omat platat, että muistasin mitä jengit on huomen ostamassa,
koska kuolleen miehen levyt, ne on kova sana,
pläästäisin pian cheek aivan vitun kovalla ja skriivaisin testamentin riimeiks,
menisin sylkemään sen studiolle yhdeksält et kerkeis kympilt kylpemään sen,
viimesen kerran vanhemmille aamusaunan, ja tsiigaisin siel ne vanhat kuvat jotka saa
mut nauramaan, halaisin äitii ja isää, kiittäisin kaikesta, puhumatta kummempii vaik mul riittäiskin aihetta,
en vihjais sanallakaan et oon tänään kuolemas, vaan huutaisin ovelt lähtiessä, nähään huomenna.

Jos sul ois vuorokausi aikaa saada tääl viel jotain aikaan,
minne menisit? mitä keksisit? mitä tekisit? mitä tekisit?

Jos mul ois 24 tuntii aikaa, ku Jack Bauerilla, en jäis venailemaan että taivaan portit aukenis,
vaan ottaisin lainan jolla sit ostasin taivaan taivaan
tuhlaisin sen lottoon jos onni potkasis vaikka,
jos saisin aikaa lisää, ottaisin aikalisän pysähtyisin kelaa ennenku kohtaisin taivaan isän,
toiset vaihtas mitä loppuun asti kaista pitää, morkkaa musiikkii jotain en enää pystys paikkaa sitä,
paitsi pari puheluu vois olla paikallaan, pyytäsin anteeks asioita jotkon jääny painamaan,
soittaisin ihmisille joit oon jääny kaipaamaan, niille joita kutsuin ystäviksi aikanaan,
ois huippuu käydä leikkimässä patoniityn leikkarilla,
ja niissä puumajoissa joissa skidin seikkailin ja ottaisin kaikinpuolin rauhas ennen iltaa,
mutta pitäisin sen mieles että haudas kerkee chillaa,

Jos sul ois vuorokausi aikaa saada tääl viel jotain aikaan,
minne menisit? mitä keksisit? mitä tekisit? mitä tekisit?

Mä kutsusin kaikki kaverit safkaamaan mun piikkiin, sit bissee, pleikkarii ja vaan parasta musiikkii,
tärkeint että kaikki ystävät ois koolla taas,
yhteisille vuosille ja hölmöilylle skoolataan, jos ois vaan yö elettävä, kaikkialle kerettävä,
en silti jättäs menemättä kantabaariin edes tänään..

Parempi siis uskoa,
ei ihmisestä jumalaa voi tulla,
eikä siksi elä enkelitkään ihmisiksi.

Ystävä on kuin humaltuneen askeleet, ne käyvät harvemmiksi kokoajan.
Ystävä on kuin kaljapullo, jokaisen ryypyn jälkeen kallistuu enemmän.
Ystävä on kuin seinä, josta voi ottaa tukea,kun on itse liian humalassa.
Ystävä on kuin jenkkisänky, sen päälle on hyvä sammua.
Ystävä on kuin malli, kaunistuu jokaisin ryypyn jälkeen.

Sanot, että joskus vuosien päästä
meillä on aikaa niin paljon,
että voidaan heittäytyä siihen kellumaan
Viedään kaksoset Turun linnaan
ja katsellaan ohi lipuvaa ruotsinlaivaa
Se on matkalla Tukholmaan
kannella muitakin, joilla on aikaa

Odotanko turhaan sua sittenkin?
Mitä jos vaan käy niin kuin muillekin?
Välimatka piinaa ja painaa mua
kuka päättää, ketkä saa onnistua?

Oo siellä jossain mun

Olen taas kattanut lautaset kahdelle
huvikseen vaan
vaikka tiedän, että kolmeen viikkoon
et oo kotonakaan
Rakastatko mua vielä, kun olen ruttuinen
Kultaisin ilta-aurinko
maalaa maailmaan meidätkin
kauniimmin

Linja on huono nyt
Soita taas huomenna

Nyt Itämeren tyttärellä
On hyvä olo, sydän hellä
Nyt mieli lentää korkealla
Tän betonisen taivaan alla

Haloo Helsinki!
Haloo Helsinki!
Maailman karuin kaupunki
On tänään kauniimpi
Kauniimpi kuin milloinkaan
Ikinä milloinkaan

Isä poikkesi poikansa huoneessa. Hän hämmästyi, kun huomasi sängyn olevansijattu ja
kaikkien tavaroiden olevan siististi paikoillaan. Sitten
hän huomasi kirjekuoren pojan tyynyllä. Sen päälle oli
kirjoitettu siistilläkäsialalla "Isälle". Pahoin
ennakkoaavistuksin hän avasi kuoren ja alkoi lukea:

Rakas isä,
Kirjoitan tätä suurella katumuksella ja surulla. Jouduin
karkaamaan naimisiin uuden tyttöystäväni kanssa välttääkseni
suuren murhenäytelmän sinun ja äidin kanssa.

Leena on suuri intohimoni, ja hän on aivan ihana. Tiedän että te ette
olisi hyväksyneet häntä kaikkien lävistysten, tatuointien ja
tiukkojen prätkävaatteiden takia, ja koska hän on niin paljon
vanhempi kuin minä.

Mutta tämä ei tapahtunut ainoastaan intohimon vuoksi vaan myös siksi ettähän on raskaana.Leena sanoo, että meistä tulee tosi onnellisia.

Hänellä on pieni asuntovaunu metsässä ja läjäpäin polttopuita, tarpeeksi koko talveksi.Meillä
on yhteinen unelma saada vielä paljon lisää lapsia.

Leena on avannut silmäni kohtaamaan todellisuuden, että marihuana
ei todellakaan vahingoita ketään. Me kasvatamme sitä ja käytämme
sitä kauppatavarana saadaksemme muilta kommuunimme ihmisiltä
ruokaa ja niin paljon kokaiinia ja ekstasia kuin haluamme.Me
rukoilemme, että tiedemiehet vihdoin keksisivät lääkkeen
AIDSiin, jotta Leena parantuisi. Hän on ansainnut sen.

Älä huolehdi isä, minä olen nyt jo16-vuotias ja tiedän kyllä miten
huolehtia itsestäni. Tietysti tulen joskus takaisin, ainakin
vierailemaan luonanne, jotta opitte tuntemaan
kaikki lapsenlapsenne.

Poikasi, Ville

P.S.
Isä, mikään ylläolevasta
ei ole totta. Olen Tommin luona.
Halusin vain muistuttaa, että
elämässä on pahempiakin asioita kuin
koulutodistus, joka on
kirjoituspöytäni laatikossa. Rakastan teitä.
Ilmoittele milloin
minun on taas turvallista tulla kotiin.

Nousuvettä odotettavissa,mursu on rantautunut Hyvinkäälle.

Mikä saa sut joka päivä kuudelta aamulla ylös?
Juoksemaan kylmään yöhön, että kerkeet tylsään työhös.
Elämä on testi josta ei selvii yksi ainutkaan,
se testaa sun sydäntä, ja siihen sä et voi vaikuttaa.
Pitää vaan hyväksyä, että joku päivä se pysähtyy,
ja nauttiminen elämiselle ainoo hyvä syy.
Ryhmät syntyy, tyhmät kysyy, heikot tarvii apuu,
kaatuu katuun, kaikki katuu joskus, ja haluu takas alkuun.
Kun muilla on tutkielmia, mulla on muistelmia ja mustelmia,
toinen toistaa mustempia, mun vihkossa musteella kiinni.
Upeit tunnelmia, kun sulla on tutkintoja,
koska tää ei oo TV, etkä sä saa hidatettuja uusintoja,
ja vaikka tuskin ojasta löytyy, sitä mitä mä kaipaan,
niin sen eteen mitä sulla on, mä en jaksa nähdä vaivaa.
Mun laivaa ohjaa aallot ja kun joskus daivaan pohjaan,
mua ei ainakaa vaivaa koskaa et oisin tuhlannut aikaa roskaan.

Taistelua pahaa oloa vastaan, loppuu asti.
Opi lukemaan karttaa oikein, ja se ei venaa vikalla rastilla.
Tää on sitä mikä saa tarttumaan aseeseen,
tää on sitä mikä saa tottumaan vaikeeseen.
Niin kauan kun eletään, tiedetään miten pelätä,
meillä on tehtävä, vaikoillaan ja tietoja kerätään.
Joka ikinen ottaa faittia omassa kehässään,
eikä turhaks jää salee se ihan vika eräkään.
Huonoja ja hyvijä, ei valintoja kai ole vääriä,
huonoista fiilis, ettei elämä ole hääviä.
Joskus vitutus on sitä, että haluut vaan sääliä,
joskus kidutus on sitä, että luulet kuulevas ääniä,
mutta ihminen pelkää eniten sitä mitä ei nää,
tsekkaa palo-ovet, älä jätä selkää vasten seinää.
Jossain vaiheessa oppii, kun tarpeeksi aikaa kämmää,
koska loppuen lopuksi sydämeen mahtuu vaan yksi ämmä.

Jengi kääntää sydämelle selän, pelkää elää,
pelkää ettei ne koskaan saa mitään eikä ketään.
Herää päästäkseen nukkumaan,
päästää unelmat hukkumaan liian pieneen tiimalasiin, jossa juoksee turhuutta.
Paniikissa kun juopot, just ennen baarin sulkemista,
kun sä olet duunissa tai pulpetissa, mä jatkan kulkemista.
Taas Alkon kassalla mietin onko maapallo vaan valkokangas,
mutta mitä ikinä tulikaan tehtyä, sä teit parhaasi.