IRC-Galleria

Se on jotenkin turhaa, viiden minuutin hiljaisuus ja taas kaikki pauhaa
ohikulkijat vain etsii omaa rauhaa
turhan arkinen tilaisuus, viiden minuutin hiljaisuus

Sä menit tippumaan
siltä sillalta ja loppu on legendaa
maksoit itsestäs lunnaat
vai muiden tähdenkö lähdit vapaasti putoamaan
sitten kyseltiin kuka sä oikein olit
sait hetkeksi nimen
ja kaikki oli ohi
hetken huomion sä veit
mutta maailma siihen pysähtynyt ei
maailma siihen pysähtynytkään ei

Se on jotenkin turhaa...

Ei nimeäsi tähtitarhaan
viiden minuutin hiljaisuus vain kaiken kuittaa
sade ruusunlehdet sillalta pois uittaa
turhan arkinen tilaisuus
viiden minuutin hiljaisuus

Se tais olla harhaa
että kun hyppäät
lähdet ylöspäin putoamaan
sitä kaikkensa uhraa
ja ihmiset vain töihinsä pyhiinvaeltaa
sitten todettiin
elämä pidempi on
jos ei tarvi olla kuolematon
hetken huomion sä veit
mutta maailma siihen pysähtynyt ei
maailma siihen pysähtynytkään ei

Se on jotenkin turhaa
kun viiden minuutin tähden elämänsä antaa
ja aivan pokkana aurinko laskee taivaanrantaan
turhan arkinen tilaisuus
viiden minuutin hiljaisuus

seisoin omilla jaloillani, pysyin aloillani
omilla tavoillani hoidin omat asiani
vielä tuolissani istun joskus hieman huolissani
kohotan lasiani kun kelaan kavereitani

ei sillon mitään puuttunu, mut siit on ajat muuttunu
mut mä oon vakuuttunu et kaikest ollaan sujut
vanhat jutut muistuu mieleen ku tapaa vanhat tutut
vaan aika harvoin näkee noi ystäviksi kutsutut

on toki nokia, silti viestit kulkee heikosti
ei auta että joka jannulla on sähköposti
ja niin elämä etenee, puhelimet hiljenee
välit viilenee, mut niin se vaan menee

Mä oon mitä oon,
ja teen mitä teen.
Ja voit pitää ton ankeen asentees,
mut sitä koht joudut punnitseen.
Sä kun oot mitä oot,
mut lopulta sä oot just niinku mä.

Jopa on laiska, kepeämpi päivä,
sellainen, kun ei viitsi edes viheltää.
Jo pari iltaa vahingossa alla:
Lostarin kantisjuhlat pääsivät venymään.

Meri auringossa väreilee,
kiireettömät ohi kävelee,
ja laiturin nokassa syntynyt kohua:
on pari dokua veneessä luvatta.

Ja minä pyydän, olen pahan alku:
tuokaa suuri pullo halvinta mitä vaan.
Antony kieltäytyy, mut se on ainut,
jonka täytyy aikaisin mennä tutimaan.

Monta kivaa kesäkaverii,
koluttu miljoona terassii,
ja kokeiltu hupina, montako fisua
kannattaa kumota yhdessä illassa.
Tulee pari hyvää ideaa:
nyt jos aamuun asti dokataan,
niin noin puoli seiskalta,
kun aukee stadikka,
me ollaan uimassa bokserit jalassa.

En muista teidän sukunimiä,
voiko silloin sanoa "ystävä"?
Sinä olet sellainen,
ole siinä lähellä, ota mua kädestä,
sinä ymmärrät minua.

On kuivin heinäkuu vuoden -55 jälkeen.

Kun uinnin jälkeen tulee kova nälkä,
me päätämme mennä taksilla hotelliin,
ja Hiltonissa väki paheksuu
et noi on pelti kiinni.
Höh. Otan pekonii.

Monta uutta kesäkaverii,
tällaista on ehkä olla nuori:
kerrankin unohtaa kaikki se vakava,
mitä on huomenna ja vittu ikinä.

Punaviini pilaa puseron,
mennään kaupungille,
ostan uuden paidan jostain.
Älä päästä irti, pidä kii.
Tällaista on ehkä olla nuori -
ilman huolta. Ota kädestä.

En muista teidän sukunimiä,
voiko silloin sanoa "ystävä"?
Sinä olet sellainen, ihan siinä lähellä,
olen reppuselässä,
sinä ymmärrät minua.

On kuivin heinäkuu vuoden -55 jälkeen,
laulamme päivät halki.
Muistanko kaiken myöhemmin?

1. Naiset tekevät aina säännöt.
2. Sääntöjä voidaan muuttaa ilman ennakkovaroitusta.
3. Kukaan mies ei voi koskaan tietää kaikkia sääntöjä.
4. Jos nainen epäilee, että joku Mies tietää osan säännöistä, hänen tulee muuttaa osa tai kaikki säännöt.
5. Nainen EI OLE KOSKAAN väärässä.
6. Jos nainen on väärässä, se johtuu väärinkäsityksestä, jonka on aikaan saanut mies, joka on sanonut tai tehnyt jotain väärää.
7. Ja koska sääntö n:o 6 on voimassa, miehen tulee välittömästi pyytää anteeksi aiheuttamaansa väärinkäsitystä.
8. Nainen saa muuttaa mieltään koska tahansa.
9. Mies ei saa koskaan muuttaa mieltään ilman naisen kirjallista suostumusta.
10. Nainen ei saa missään tilanteessa antaa miehen tietää haluaako hän tämän olevan vihainen vai pahoillaan.
11. Kaikki miesten yritykset korjata näitä sääntöjä johtavat ankariin toimenpiteisiin.
12. Jos naisella on kuukautiset, niin mikään edellä mainituista säännöistä ei päde, vaikkakin ne ovat voimassa.

Päivä yksi, tyttö heräsi aamulla
oli hiukset sekasi, kasvot kuin haamulla
eikä kadulla näkynyt edelleenkään ystävää
niinkuin ei ennenkään eilinen elää taas tänää
eikä hän halunnut enää koskaan kouluun joutuu
koska sattuu ku toiset vain pahaa puhuu
tyttö oli romantikko eikä tottunu maailmaan
hän tiesi kuinka maailma jaksaa satuttaa
taas hän kuitenki lähti kouluun kulkemaan
yritti olla pienest etti kukaan huomaisikaan
hän oli hiljaa joka ikisenä päivänä
ettei paljastaisi oikeaa itseään
eikä opettajat huomannut kuinka välillä
tyttö itki kuin sattui käytävillä välkillä
eikä millään jaksanu siirtyy tuntiin uuteen
kaikki ilo vaihtunu masentuneisuuteen

Kukaan ei välittänyt, käsittänyt, kuinka pettynyt voi olla
jos on vain etsinyt onnea
johon ei ole koskaan voimaa
kun sen tajuaa ettei sitä saa

Päivä kaksi, tyttö sai nukkuu pidempää
oli viikonloppu, uskalsi vähä hengittää
mut oli vaikeeta olla hauskaa yksinään
ku ei ystävää ollu edelleenkää
tyttö heti aamulla laittoi kädet ristiin
rukoili voimaa taas yhden päivän selviytymistestiin
tiesi että taivas on taas suljettu tänää häneltä
niinkuin jokaisena päivänä
eikä yrittää jaksaa jos ei koskaan onnistu
tyttö tiesi sen ja entisestään lannistu
hän tiesi ettei enään halunnu jatkaa matkaa
ja kirjoitti kirjeen ennen itsemurhaa
jossa luki:

ei enään uni auta väsymykseen,
eikä aamulla kello auta herätykseen

When you were here before,
couldn't look you in the eye.
You're just like an angel,
your skin makes me cry.
You float like a feather,
in a beautiful world
I wish I was special,
you're so fucking special.

But I'm a creep, I'm a weirdo.
What the hell am I doing here?
I don't belong here.

I don't care if it hurts,
I want to have control.
I want a perfect body,
I want a perfect soul.
I want you to notice,
when I'm not around.
You're so fucking special,
I wish I was special.

But I'm a creep, I'm a weirdo.
What the hell am I doing here?.
I don't belong here

Whatever makes you happy,
whatever you want.
You're so fucking special,
I wish I was special,

but I'm a creep, I'm a weirdo.
What the hell am I doing here?
I don't belong here,
I don't belong here.

Ai miksi en käytä julkisia liikennevälineitä vaan ajan mieluummin omalla autolla? No tässäpä vastaus!

Auto kotiin ja bussilla töihin. Tänä aamuna minulle selvisi, että se olisi helpommin sanottu kuin tehty. Bussin pysäyttäminen on oma taiteenlajinsa. Näytänkö pysähtymismerkin liian aikaisin, vai liian myöhään. Miten pysäytän juuri oikean bussin, kun ne ajavat yhtenä pitkänä letkana. Pahimmassa tapauksessa oma bussi ryhmittyy vasemmalle kaistalle muiden taakse, jolloin pitäisi ampua hätäraketteja saadakseen katsekontakti kuskiin. Jos muita busseja ei ole häiritsemässä, niin kuskit katselevat järjestäen vasemmalle ja saat seistä lapio suorana lippua heilutellen, kunnes kuski viimetingassa väläyttää vilkkua ja koukkaa pysäkille.

Ovi ei koskaan osu kohdalle. Jos seisot paikallasi, kuski tulkitsee ettet ole tulossa kyytiin, ja heittää kurat kengillesi. Jos liikut oikealle, niin kuski painaa kovemmin jarrua, ja jos liikut vasemmalle, niin hän höllää sitä. Tarkoitus lienee saada ovi vähintään kymmenen metrin päähän paikasta jossa seisot.

Millaisen lipun pyydän kuskilta. Jos sanoo keskustaan, niin koko bussi nauraa takapenkkiä myöden. Jos sanon kertamaksu, niin kuski vittuilee: "lasten vai aikuisten", ja tietysti maksajan iästä riippumatta. Sitten on vielä seutulippuja ja muita hässäköitä,mutta kuskilta ei apua heru, hän on kiinnostuneempi vasemmasta sivupeilistä kuin sinusta. Maksu pitäisi suorittaa tasarahalla.Kokeile maksaa satasen setelillä kertamaksu ja kuski kaivaa sinulle ämpärillisen vaihtorahaa takaisin. Laitanko rahat tiskille, vai lyönkö ne kuskille kouraan. Teit niin tai näin, kuski murahtaa ja vittuilee minkä kerkiää. Kun laitoin kahdenkympin setelin tiskille, kuski kehtasi murahtaa: Suorista se! Missä vitussa lukee, että rahat viikattuna kiitos, "anteeksi herra kuljettaja, mutta nyt ei tullut mankelia mukaan". Ei ihme, että joku leimaa lippunsa sijasta kuskia nyrkkiraudalla turpaan.

Pidä kiinni. Kuskeilla on kiihdytysajajan refleksit ja keilaajan pelisilmä. Pitää saada monta näyttävää kaatoa. Bussin nytkähtäessä liikkeelle, alkaa ihmisflipperi. Yrität epätoivoisesti poukkoilla kohti takaosaa, huomataksesi, että vain käytävänpuoleisilla penkeillä istutaan, tai niillä matkustaa jonkun ostoskassi. Kun ystävällisesti pyydät saada istahtaa "vapaalle" paikalle, niin matkustaja nousee hitaasti kuin lehmä suosta, mittaillen sinua katseellaan, ikään kuin arvioiden sinun hygieniatasosi luokitusta. Jos bussi on tyhjä, niin sinusta tulee automaattisesti spurgumagneetti. Bussikuskeilla on pirullinen tapa haalia kyytiin kaikki haisevimmat spurgut, mitä maa päällään kantaa, ja he kaikki haluavat tulla laulamaan juuri sinulle. Ei auta mikään, spurgun on pakko liimautua kainaloosi kuin kuumemittari. Jos olet hiljaa, olet paska jätkä, jos avaat suusi hän oksentaa siihen. Pahimmassa tapauksessa kuski heittää sinut ulos.

Linja-autossa on tunnelmaa, ja sen voi aistia esim. nenällään. Krimi- turkkeihin puetut muumiot miehittävät bussin etuosan, ja he yrittävät peitellä vuotavista kroonikkovaipoista leviävää eteeristä tuoksuaan, kaatamalla pullollisen myskiä päällensä. Takapenkillä matkustavalle astmaatikolle tämä on kuin sinappikaasua, ja hän joutuukin pumppaamaan inhalaattoriaan kuin olisi täyttämässä jalkapalloa. Tunnelmaa ei paranna sekään, että aamukahvin ärsyttämä suolisto saa matkustajat moukaroimaan karmeita lettupieruja. Miksei sitä voinut paukutella bussia odotellessa, pitikö ne parhaat pommit säästellä bussiin.

Älä koskaan istu takaovien läheisyydessä. Kun ovet aukeavat, joudut auttamaan äitiä jonka rattaissa istuu 13-vuotias poika. Kiitoksen sanaa ei heru, ja kun yrität takaisin paikallesi, niin hehkeä kassi- alma on taikonut juustosämpyläsi sillivoileiväksi, istumalla hajareisin eväskassisi päälle. Jos yrität lukea lehteä bussissa, niin hartioillesi kasvaa äkkiä kaksi päätä lisää.

Bussista poistuminen on sekin suuri seikkailu. Bussissa ei ole tapana paljoa puhua, ja katsekontaktia tulee vältellä.

Kun joku ikkunapaikkalainen haluaa jäädä pois, hän pomppaa pystyyn kuin jousi ja mitään sanomatta pyyhkii suupielesi takamuksellaan, ähkiessään ylitsesi käytävälle. Toinen ihmistyyppi samassa tilanteessa, tyytyy vain kyyhöttämään sikiöasennossa ja aina pysäkin kohdalla kuuluu syvä huokaus. Kun sitten tilanne tulee omalle kohdallesi, niin painonappia ei näy missään. Vieressäsi istuva norsu on nukahtanut fiikus sylissään ja ei tee elettäkään siirtyäkseen. Pysäkki häämöttää jo edessä ja et ole päässyt edes käytävälle. Dyykkaat läpi fiikuksen käytävälle huomataksesi, ettei se vitun painonappi edes toimi. Sanot kuskille, että haluat seuraavalla pois, ja kuski jarruttaa niin, että etupenkin vanhuksen lasisilmät poksahtavat lentoon kuin samppanjapullon korkit. Bussi pysähtyy, mutta ovet eivät aukea. Kuskin viimeiset saumat vittuilla: "Poistutaan takaovista". Tällä kertaa bussi sentään pysähtyi. Yleensä se vain hiljentää ja olettaa mummeleiden loikkivan ulos kahdenkympin vauhdissa. Ovathan ne voltteja heittelevät eläkeläiset hilpeän näköisiä, mutta puuhun osuessaan ne voivat haitata kuukkeleiden pesintää.

<3

Jos soittaisin sinulle,
niin vastaisitko?

Jos pyytäisin anteeksi
kaikesta, niin antaisitko?

Jos antaisin sinulle kaiken,
niin ottaisitko?

Jos olisin surullinen, niin
huomaisitko?

Ja jos huomaisit niin
lohduttaisitko?

<3

"Mä en todellakaan jaksa nousta. Väsyttää.
Ei huvita yhtään mennä kouluun,
kun se on joka päivä sitä samaa.
Ei huvita opiskella.
Enkö mä vaan voisi jäädä nukkumaan?
Mä haluaisin vaan jäädä tähän.
Olla ihan paikoillaan.
Mieluiten mä en heräis enää ikinä.

Tukkakin tarvis kammata, mutta en mä jaksa.
Vois varmaan vaihtaa vaatteita.
Ja paskat mä mitään jaksa käydä valitsemassa.
Hampaatkin tarvis varmaan pestä.
Liian ylivoimaista.
Miks elämän pitää olla tälläistä.
Mä en jaksa.
Mä en ymmärrä mika mua vaivaa.

Mä inhoan tätä tunnetta, kun maha ja
sydän sattuu ja tuntuu kuin haluaisi mennä
kippuralle ja jäädä siihen.
Silmät turpoaa niin, ettei näe.
Sattuu ja itkettää, eikä loppua tunnu olevan.
Sitä vain haluaisi olla olematta.
Olla ilman kipua.
Sitä tajuaa vain pienen pienesti hengittävänsä.
Tuntee olevansa kivuliaasti elossa,
vaikka haluaisi olla kuollut.

Musta tuntuu kuin en kuuluisi tänne.
Kun katson peiliin, mä en enää tunnista itseäni.
Mua katsoo joku ventovieras.
Tyhjät silmät tuijottaa ahdistavasti takaisin.
Mä vaan haluaisin kauas pois täältä.
Jonnekin, missä ei ole kipua.
Jonnekin, missä ei tietäisi onnesta, ei surusta.
Jonnekin, missä kukaan ei voisi satuttaa,
eikä mun tarvitsisi itkeä, enää ikinä."


Otteita "Masennus"- näytelmästä.
Ensi-ilta nähtiin Loimaan teatterissa 16.9.2006.