Sinun viikunasi kostea umpu,
soitti hedelmäistä kanneltaan
kimmoisten pakaroittesi tuntureilla,
kun tallini ovet avautuivat ja ratsuni karkasi impeytesi niitylle,
sinun perälehtesi polttavina kupeillani,
porauduin yhä peremmälle ,
avautuvien holvien puutarhaasi ,
yhä syvemmälle ,
yhä syvemmälle metisen lähteesi sykkivään raukeuteen.