IRC-Galleria

Nyt lähti sitten viimeinenkin kissa kävelemään. Tuskin selviää noilla pakkasilla hengissä tuolla kylmässä maailmassa :'( Koira on masentunut kun leikkikaveri on poissa...kahden päivän ajan jo kerännyt huomiota oksentelemalla ympäri taloa. Pitkästä aikaa itkettää....tuntuu oudolta kun kukaan ei kiehnää ja kehrää jaloissa. Koira vain tuijottaa surkean näköisenä nurkassa.

Aika hassua miten ihminen voi kiintyä eläimeen. Ehkä se johtuu siitä että ne(yleensä)ovat sellaisia viattomia pieniä karvapalloja, joiden elämän johtotähti on nukkuminen ja syöminen ja syöminen ja syöminen ja syöminen. Eppu kissu oli niin pieni ettei ehtinyt tutustua siihen kolmanteen elämän johtotähteen, seksiin.

Eppu oli siitä hauska kissa että vaikka olikin vielä niin pieni, niin se osasi pyytää sisälle hyppäämällä ikkunalaudalle ja koputtamalla ikkunaan. Nyt olen koko ajan kuulevinani koputusta ikkunalta, ja sitten kun kurkkaan niin siellä ei ole mitään. Surkeaa :'(
Olisi vähän lämpimämpi ilma niin voisi lähteä etsiskelemään sitä. Raadonkin löytäminen tuntuisi paremmalta, kuin ajatus siitä että se paleltuu pikkuhiljaa hengiltä jossain kivenkolossa.

Tosin yksi toivonkipinä vielä on. Nimittäin tuossa naapurissa asuu sellainen hyvää tarkoittava(mutta paskaa tekevä) vanhapiika, jolla on tapana ruokkia kaikki irtokissat. Tällä hetkellä sen ladossa asustelee varmaan parisenkymmentä kissaa, joista suurimmalla osalla on varmasti omistaja joka odottelee omaa karvaturriaan kotiin. Mutta arvatkaapa moniko kissa palaa kotiin(oli se kuin hyvä tahansa) jos on löytänyt paikan jossa saa ruokaa ja hyvää seksiä(tuskin nuo kaikki parisenkymmentä kissaa ovat sentään samaa sukupuolta)
Mutta tuntuisi kyllä hölmöltä että pikku-Eppu olisi osannut lähteä niin kauas, on sille vanhalle piialle kuitenkin matkaa rapea kilometri.

No elämä on, toivottavasti ensiyönä saisi nukuttua. Ikävä Eppulia :(