IRC-Galleria

Voi tylsyyden multihuipentuma....
Tässä viime päivinä on tullut aivan ihme olo. Sellainen, että ei oikeen tiedä mitä sitä omalla elämällään haluaisi tehdä...

Ehkä johtuu siitä, tai siitähän se johtuukin, että pakko alkaa näin yli parikymppisenä miettimään, että mikä minusta nyt sitten loppujen lopuksi tulee isona. Mikään ei oikeastaan kiinnosta, jos joku ala kiinnostaakin, niin se kaatuu sitten siihen, että tällä alueella on niin surkeat opiskelu mahdollisuudet.

Historia on aina ollut sydäntä lähellä, ja se kiinnostaisi. Mutta yliopisto taas sitten ei kiinnosta, enkä usko, että sinne pääsisinkään. Mikä järki päntätä se vähintään neljä vuotta, ja valmistua ei miksikään. Ja toisaalta, olen rakentanut elämäni tänne, ja työllisyystilanne historioitsille täällä on mitä on...

Pari päivää sitten keksin, että hei, minustahan tulee tradenomi! No, se sitten kaatui siihen, että tässä lähialueilla ei ole mahdollisuutta opiskella siihen. No, normaalille minun ikäiselle se ei olisi mikään este. Ongelmahan on siinä, että minulla on kihlattu, ja koko elämä täällä. Tiedän, että tulevaisuuden eteen pitää tehdä uhrauksia jne., mutta ei minua kiinnosta heittää yli viiden vuoden suhdetta hukkaan OMAN tulevaisuuteni takia. Kaukosuhde ei taas tulisi toimimaan, se on selviö.

Jos itse saisin päättää, tekisin pari vuotta duunia, ja alkaisin sitten miettimään koulutusta. Mutta toisaalta, tässä kun olen melkein viisi vuotta viettänyt tekemättä varsinaisesti yhtikäs mitään, tiedän, että opiskelu motivaatio työn ja säännöllisten tulojen kautta laskisi vielä enemmän pakkasen puolelle.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että haen oikeasti johonkin merkonomi kouluun tai vastaavaan, käyn sen parissa vuodessa, istun loppuelämäni kaupankassalla ja vittuunnun elämääni täysin. Siinä vaiheessa voi alkaa jo se, että syyttelen miestäni siitä, että ei ollut mahdollisuutta toteuttaa haaveitaan. Loppujen lopuksi minusta tulee eronnut, katkera vanha akka, joka pillittää lähiräkälässä muille ryyppyruusuille- ja reinoille paskaa elämäänsä, ja hokee sitä että"olisi pitänyt"

Eipä kukaan koskaan tosin väittänytkään, että elämä helppoa olisi...