IRC-Galleria

PÄIVÄN KURONEN:
Mitä eroa on vessanpöntöllä ja Susan Kurosella ?- Wc-pönttö ei
pulputa puolta vuotta kun sitä on kerran vetänyt!

JA VIELÄ TOINEN HUOMISELLE:
Mitä yhteistä on Susan Kurosella ja taskulaskimella? - Kumpikin jakaa
ja kertoo!

Hyvä Sussuu!!

Tipaton tammikuu; tehtävä suoritettu onnistuneesti :)

Ai että punkku on hjuvaa! ;)

Elämä on aika kallista.
Nimittäin tänään yksi pieni pudotus tuli maksamaan minulle lähemmäs kolmesataa euroa.
Se mikä putosi oli kamera, minun omaisuuttani viimeiset puoli vuotta.
Se meni rikki.
Pikku rahoja tuommoiset tällaiselle Suomi-neidon elätille, opiskelijan rentulle.
Onneksi on tipaton, ei tarvii edes dokata vitutukseen.

Aatami Jumalalle: "Miksi olet tehnyt naisesta niin Kauniin?"
Jumala: "Jotta sina rakastaisit häntä."
Aatami: "Mutta miksi olet tehnyt hänestä niin tyhmän?"
Jumala: "Jotta hän rakastaisi sinua."

Ehhee....olipa kuiva. Oikeesti mää tykkään miehistä, oonkohan mää vähän tyhymä.

P.S Siis ihan amerikan aikuisten oikeesti

Kerro, miten ja missä me tapasimme ensimmäisen kerran?

Sinä joka kommentoit/luit tämän, kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä miten moni sinut muistaakaan :)

Lähtipäs sitten aamu rattoisasti käyntiin, kun katsottiin ukon kanssa Sieg Heil Suomi-dokkaria. Ukon kommentteja dokumentista"Mitä helevettiä, onko nuo jottai jäläkeenjääneitä? Kolomasluokkalaisia?" "Aluepäälikkö, voi herramme Jeesus" "Terhi, haluisitsä roolileikkejä. Jos mää oon Göbbelsi, nii oo sää Hitleri" Sanoo Jyrki 27-vuotta.

Kumpikaan ei pitänyt Elviksestä, koska Elvis oli muotia ja Tuire ja Marke olivat erilaisia.

Mä en nyt ymmärrä tätä"liian hapokasta"hommaa. Siis mitä helvettiä, Coca-Cola on tietääkseni tähän asti tarkoitettu juomiseen, ei mihinkään idioottimaisiin ennätyksiin. En kait minäkään tunge turpaani sataa jenkki-purukumia yhtä aikaa, ja sitten vikise että ovat täällä paska-Suomessa liian tuhteja/kulmikkaita/venyviä johonkin purkansyöntiennätykseen. Saatikka ala itkemään että Venäjällä jenkki-purukumit eivät ole niin tuhteja/kulmikkaita/venyviä.
Toisaalta, voisinhan kokeilla sitä mäkkäridiettiä, eli elää grilliruoalla 30 päivää. Sen jälkeen voisin itkeä, kun maksa ei suomalaisella pikaruoalla posahtanutkaan, että onpa tämä Suomi paska maa. Kyllä Aaaamerikassa on kaikki paremmin....
Hohhoi, ostakaa aivot. Näin joulun jälkeen löydätte hyvällä tuurilla halvat käytetyt.

Elämä on....

Voi tylsyyden multihuipentuma....
Tässä viime päivinä on tullut aivan ihme olo. Sellainen, että ei oikeen tiedä mitä sitä omalla elämällään haluaisi tehdä...

Ehkä johtuu siitä, tai siitähän se johtuukin, että pakko alkaa näin yli parikymppisenä miettimään, että mikä minusta nyt sitten loppujen lopuksi tulee isona. Mikään ei oikeastaan kiinnosta, jos joku ala kiinnostaakin, niin se kaatuu sitten siihen, että tällä alueella on niin surkeat opiskelu mahdollisuudet.

Historia on aina ollut sydäntä lähellä, ja se kiinnostaisi. Mutta yliopisto taas sitten ei kiinnosta, enkä usko, että sinne pääsisinkään. Mikä järki päntätä se vähintään neljä vuotta, ja valmistua ei miksikään. Ja toisaalta, olen rakentanut elämäni tänne, ja työllisyystilanne historioitsille täällä on mitä on...

Pari päivää sitten keksin, että hei, minustahan tulee tradenomi! No, se sitten kaatui siihen, että tässä lähialueilla ei ole mahdollisuutta opiskella siihen. No, normaalille minun ikäiselle se ei olisi mikään este. Ongelmahan on siinä, että minulla on kihlattu, ja koko elämä täällä. Tiedän, että tulevaisuuden eteen pitää tehdä uhrauksia jne., mutta ei minua kiinnosta heittää yli viiden vuoden suhdetta hukkaan OMAN tulevaisuuteni takia. Kaukosuhde ei taas tulisi toimimaan, se on selviö.

Jos itse saisin päättää, tekisin pari vuotta duunia, ja alkaisin sitten miettimään koulutusta. Mutta toisaalta, tässä kun olen melkein viisi vuotta viettänyt tekemättä varsinaisesti yhtikäs mitään, tiedän, että opiskelu motivaatio työn ja säännöllisten tulojen kautta laskisi vielä enemmän pakkasen puolelle.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että haen oikeasti johonkin merkonomi kouluun tai vastaavaan, käyn sen parissa vuodessa, istun loppuelämäni kaupankassalla ja vittuunnun elämääni täysin. Siinä vaiheessa voi alkaa jo se, että syyttelen miestäni siitä, että ei ollut mahdollisuutta toteuttaa haaveitaan. Loppujen lopuksi minusta tulee eronnut, katkera vanha akka, joka pillittää lähiräkälässä muille ryyppyruusuille- ja reinoille paskaa elämäänsä, ja hokee sitä että"olisi pitänyt"

Eipä kukaan koskaan tosin väittänytkään, että elämä helppoa olisi...