pitkä on se elämän tie
joka pääty ei, alkuun vie
eivät asiat ole kohdillaan
eivät ehkä milloinkaan
kun edes hetken saisin levähtää
saisin raskaat silmäni ummistaa
päästä hetkeksi helvetistä
vajota uneen aidoista unelmista
jos edes kerran saisin kokea sen
huolettomuuden onnesta autuuden
niin voisin ehkä jaksaa vieläkin
seinä se on vastassa kuitenkin
ja kunpa saisin luottamuksen
rakkauden yhteisymmärryksen
se toisi hellyyden sydämeeni
ei tarvitsisi murehtia elämääni
jos saisin taas nähdä, olla lähellä
kaipuu häviäisi, saisin olla vierellä
ilahtuisin jos olisi enemmän aikaa
edes joskus, nähdä hetken vaivaa
en voi vielä luovuttaa
vaikka en tietää voi mikä odottaa
katse kohti tulevaisuutta
kohti tätä samaa rakkautta