Aurinkoinen päivä, väsynyt ja murheinen
jälkeen sairaanloisen pitkän yön.
Valvonnut en siksi, etten nukutuksi saa,
vaan siksi, etten tahdo nukahtaa.
Unessa saat minut uskomaan, että olet mun ainiaan.
Huomaan et etsin sua taas kauduilta ja ruuhkabussista
käyn vielä kantapaikan kautta sinun kotikulmilla
Pimeydeksi kääntyy, vaikkei ilta olekkaan
kuinka turhaksi nyt kaiken tunnenkaan.
Ei ilo päätään paina, eikä huvi hälvennä sakeata mielen sumua.
yhtenä hetkenä uskon taas, että olet mun ainiaan
Huomaan et etsin sua taas kauduilta ja ruuhkabussista
käyn vielä kantapaikan kautta sinun kotikulmilla
Valloitit mut kokonaan
enkä millään pois valtaasi saa...
- Ilkka Alanko -